Loma lähenee loppuaan, apuaaa!! Kaikkea kivaa olen silti
saanut puuhastella ja nyt tuoreimpana oli viime lauantaina Tampereella
järjestetty kaupunkiseikkailu, Team City Challenge. Tänä vuonna oli kolmas
kerta, kun olin mukana. Kyseinen tapahtuma on todella hauska ja siinä pääsee
puuhamaan päivän aikana vaikka mitä. Tehtävät ovat niin monipuolisia, että
osallistumismaksulle saa täydellisen vastineen. Kuvat ovat osaksi edellisiltä
vuosilta ja kilpailun järjestäjiltä, kun kuvasaldo jäi niin huonoksi tänä
vuonna sateen vuoksi.
Tässä tehtävässä sain viime vuonna tärykalvon puhki, kun mäjähdin veteen täysin kyljelleni. Kuva TCC
Vuoden 2014 limaliuku
Kisan säännöt ovat muuttuneet joka vuosi aina vähän.
Kilpasarjassa on pitänyt mennä osa ajasta jalkaisin ja osan aikaa on saanut
käyttää pyörää. Kilpasarjalaiset saavat ohittaa muut joukkueet.
Harrastesarjassa olevat ovat saaneet mennä jalkaisin ja pyörällä, tosin viime
vuonna ei saanut käyttää pyörää. Lisäksi harrastesarjassa käytössä on olleet ilmaiseksi Tampereen kaupungin liikenteen bussit. Kilpailuaikaa on kuusi tuntia
ja rasteja on ympäri kaupunkia yli 30. Varmaan keskimäärin joukkueet ehtivät
kiertää 10 rastia päivän aikana. Parhaimmat jopa 25 rastia! Suurin osa
rasteista on keskustassa ja muutamia rasteja on sitten kauempana kaupungin
laidalla. Kauemmista rasteista saa enemmän pisteitä. Tehtävistä ei etukäteen
tiedä, mitä missäkin rastilla on. Jotain pientä vihjettä saattaa saada.
Tällaisen kartan mukaan bongailtiin tehtäviä ympäri kaupunkia. Kuva TCC
Tälle vuodelle ilmoittauduttiin kilpasarjaan, jotta saisimme
käyttää myös pyöriä. Nooo, säännöt olivat muuttuneet ja harrastesarjassakin
olisi saanut käyttää pyöriä. Artolla polvi rupesi reistaamaan kesän aikana ja
mietimme, että kuinka jalkaisin mentävä osuus tulisi onnistumaan. Päätimme
kisa-aamuna kysyä, että jos vaihtaisimme harrastesarjaan, jolloin saisi koko
ajan käyttää pyöriä. Tämä oli järjestäjille ihan ok. Päivän aikana kuitenkin
tajusimme, että säännöt olivat taas muuttuneet myös kilpasarjan osalta ja
kilpasarjassakin olisi saanut käyttää pyörää KOKO päivän!!! Ei helvata, kuinka
otti päähän siinä kohtaa!! Eikä kukaan järjestäjistäkään sanonut mitään
aamulla, kun valitimme, että juoksuosuudet eivät nyt oikein onnistuisi.. Oma
moka kun emme tajunneet asiaa, vaikka säännöt luinkin. Tosin kahtena edellisenä
vuonna oli olleet kuitenkin juoksu- ja pyöräilyosuudet aikarajoitettuja, niin
olin ihan varma että näin on tänäkin vuona. Me sitten veivattiin koko päivä
pyörillä ja jonotettiin kiltisti rasteille parhaimmillaan 45min ajan. Kyllä
sitä voi ottaa ihmistä päähän joskus ihan urakalla, vaikka kuinka yritti
nauttia päivästä…
Osallistujamäärät olivat kasvaneet myös reilusti. Yli tuhat
osallistujaa oli mukana ja se tarkoitti tosiaan myös sitä, että jonot olivat
kasvaneet. Ensimmäisenä vuonna ilman pyörää ehti käymään 12 rastia, viime
vuonna varmaan 9 ja tänä vuonna vain 7. Tehtävät ovat kuitenkin niin hauskoja
ja moniakaan et niistä pystyisi kokeilemaan edes yksittäin tuon
osallistumismaksun hinnalla, että kyllä sitä vaan siellä jaksaa jonotella. (Ennakkoon
ilmoittautuessa maksu oli 44e per pää.) Tänä vuonna osui olemaan vaan hieman kurja
sää ja vettä sateli pitkin päivää.
Nyt sitten niistä tehtävistä. Tänä vuonna suuntasimme
kauimmalle rastille ensin. Navigointi ei ihan mennyt nappiin ja rastilla olikin
jo hirmu jono. Jonotimme tähän ensimmäiselle rastille kaikista kauiten.
Tehtävänä oli ensin pyöritellä yhdessä sellainen suuri Zorb-kuplapallo kukkulan
päälle, jossa toinen menee pallon sisälle ja toisen pitää jättäytyä pallon alle
sen lähtiessä vierimään alaspäin. Pisteitä sai nopeasta ajasta. Arto sai luvan
kokea miltä tuntuu olla pesupallona pyykkikoneessa ja minä jäin pallon alle ja
sen jälkeen ohjaamaan palloa rinnettä alas oikeaan suuntaan. Arto heitti pallon
sisällä kuperkeikkaa minkä kerkesi ja minä yritin juosta perässä ja kaikin
voimin pukkia palloa oikean suuntaan. Huhhuh hulluutta! Saatiin täydet pisteet!
Pallomyllytyksestä lähdimme takaisin keskustaa päin.
Päädyimme parille rastille, missä oli jousiammuntaa ja toisella oli keilausta.
Jousiammunta meni hienosti totta kai, koska siinä ei ollut Artolle mitään heikkoa.
Minäkin pari nuolta lennätin ihan vaan huvin vuoksi, sen jälkeen kun Arto oli
kerännyt jo pisteet. Keilauskin meni nappiin ja saatiin täydet pisteet.
Lähdimme taas eteenpäin ja ohitimme pari rastia, joilla oli paljon jonoa
eivätkä ne olleet niin kummallisia; frisbeegolfia ja pahvinoppien heittoa. Sitten
tuli vastaan rasti ilman jonoja. Siinä pyöriteltiin isoja traktorin renkaita ja
tehtiin niistä pyramidi. Se meni hyvin ja oli mukavaa puuhaa.
Koskikeskuksen rasti lupaili jotain korkeista paikoista, niin
se sai olla seuraava kohde. Siellä oli hieman taas jonotettavaa, mutta jono
tuntui etenevän hyvin. Saimme hypätä suurelle ilmapatjalle ensin kolmesta
metristä ja sitten viidestä. Tarkoitus oli saada itsensä patjalle
mahdollisimman selälleen, sen mukaan sai pisteet. Vaarallistakin se olisi
ollut, jos olisi hypännyt liiaksi jalat edellä. Tämä oli ehdottomasti aivan
paras rasti! Uskalsin hypätä hyvin, vaikka sainkin kauheat adrenaliinitärinät
jälkeenpäin ja syke pompsahti 160:en. Saatiin hieman pyllylleen menoista vain pari
pistettä miinusta, eli hyvin meni!
Aika alkoi olla tiukilla ja Arto halusi vielä rastille,
missä pääsisi ajelemaan vesiskootterilla. Matkalla vesille, me pysähdyimme
vielä yhdelle rastille, joka oli tällä kertaa temppuilua kuplapallojen kanssa.
Kumpikin oli pallon sisällä ja Arto juoksi kohti ja pöksäytti minua
mahdollisimman kovaa, että pyörisin mahdollisimman pitkän matkan taaksepäin
palloni kanssa. Emme saaneet palloon kuin muutaman pyörähdyksen ja pisteitä
tuli vain kuusi. Mutta oli se aika hullua pyörimistä. Ensimmäisellä osumalla
täjäytinkin nenäni palloon ja niskat oli hieman hellänä seuraavan päivän.
Kuva vuoden 2015 kuplapalloista
Lopulta Arto pääsi vielä vesiskootterilla päristelemään
järvelle. Onneksi jonoa ei ollut, sillä poljimme sieltä suoraan maaliin, kun
kello oli minuuttia vaille ajan päättymisen. Päivän aikana rastit oli menneet
hyvin ja ne olivat olleet oikein kivoja. Pientä kiukuttelua oli keskenämme
navigoinnissa ja toki nuo sekoilut sarjan vaihdon kanssa harmitti. Joten ensi
vuonna taas viisaampana mukaan! Paikallisillehan nuo on kivoja tapahtumia, kun
ei tarvitse arpoa, mihin pitää mennä. Aivan mahtavaa olisi, jos Jyväskylään tulisi samanlainen tapahtuma. Paljon kivoja rasteja jäi vielä käymättä
ja joka vuosi on tullut jotain uutta kivaa. Ensi vuoden tapahtumaan onkin jo
ilmoittautuminen tehty!
Vesijetillä hurjastelua
Vuoden 2015 BMX-pyöräilyä
Lomani alussa kävin viikon road tripillä Lofooteilla. Se oli
aivan ihana ja elämystentäyteinen reissu! Kerron siitä kaiken, kun saan vaan
aikaa kirjoittaa kaikesta siitä ihanuudesta! Pääsen vielä tässä kuussa
todistamaan ystäväni rantahäitä Espanjassa ja sen jälkeen pääsee syksy alkamaan.
Nauttikaa kesän rippeistä ja alkavasta syksystä! :)
