Olin ennen juhannusta
etsimässä rasteja pitkin Enon metsiä. Kyseessä oli siis aina yhtä jännittävä
Jukolan viesti. Viime vuosi Jukolaa jäi välistä, mutta sitä ennen oon ollut
kyseisessä joukkotapahtumassa mukana pari kertaa. Ensimmäistä kertaa Jukolaan lähtiessäni
jännitti ihan pirusti. En ollut suunnistanut kovin valtavasti, enkä varsinkaan
yksin. Kun pääsin pois metsästä, olin niin ikionnellinen siitä, että olin
juossut oman osuuteni hyvin ja löytänyt kaikki, melkein 30 rastia! Teki mieli
halata kaikkia vastaantulevia ja taisin minä vähän halatakin, ainakin kaveria.
Toinen Jukola oli pimeällä osuudella. Se vasta jännää olikin! Edelleen olin
hämmentynyt siitä, että osasin siellä pimeässäkin metsässä löytää kaikki rastit
ja pääsin maaliin. Aivan käsittämätöntä.
Tämän vuoden Jukola oli
osallistumisensakin puolesta pimeän peitossa vielä viikkoa ennen ajankohtaa.
Minulla ei ollut joukkueesta tietoa, ennen kuin huomasin Suunta Jyväskylän
ilmoituksen, jossa he etsivät juoksijoita Jukolaan. Suunnistusseura haki
täydennystä niin Jukolan viestiin kuin Venloihinkin. Koska Jukolaa olin juossut
jo aiemminkin, toivoin osuutta taas yön tunneilta. Pääsin sitten oikein kunnon
konkareiden joukkueeseen, Suunta Jyväskylä 7, osuudelle 3.
Jukolan viestin etenemistä seurataan isoilta screeneiltä
Yritän tiivistäen tähän vielä
kertoa, että millainen systeemi se Jukolan viesti on. Monellakaan siitä ei ole
ihan täysin käsitystä ja totta puhuen ei ollut minullakaan ennen ensimmäistä
omaa kokemusta. Tämän vuoden Jukolan viesti oli 69. Viestijoukkueessa on seitsemän
juoksijaa. Jokainen osuus on hieman eri mittainen, noin 7-15km. Jukolaan voi
osallistua niin naisia kuin miehiäkin. Lähtö on klo 23, joten myös hämäriä ja
pimeitä osuuksia tulee joillekin juoksijoille. Päivällä ennen Jukolan viestiä
juostaan Venlojen viesti, joissa juoksee vain naiset. Venloja on joukkueessa
neljä ja matkat hieman lyhyempiä kuin Jukolassa. Tapahtuma on valtava, mukana
on noin 20000 juoksijaa ja noin 1500 joukkuetta. Mukana on ihmisiä niin MM- suunnistajista
aivan tavallisiin kuntorasteilla kävijöihin.
Minä pääsin pelipaikoille parin
työkaverin kyydissä. Kohteena oli siis Joensuun kupeessa oleva Eno. Paikalla
välimatkat on pitkiä. Ensin taivalsin etsimään telttapaikan tuhansien muiden
joukosta. Siihen teltta pystyyn ja hakemaan omaa kisanumeroa. Ehdin just
näkemään myös viestin aloituksen, siinä on tunnelmaa, kun yli tuhat juoksijaa
lähtee lamput päässä kohti rasteja. Päätin ottaa vähän iltapalaa ja lähteä
pikku tirsoille ennen omaa vuoroani. Laskelmien mukaan minun hetkeni koittaisi
vasta neljän tienoilla. Heräilin välillä tarkistamaan tulospalvelusta, mikä
tilanne oli oman joukkueen juoksijoilla.
Viestin ensimmäiset juoksijat starttaavat
Kolmen aikaan lähdin
tallustelemaan lähtökarsinaa kohti. Siellä on kanssa niin jännää ja tunnelma
aika veikeä, kun ihmisiä tulee vaihtoon, toinen saa kartan ja katoaa maastoon.
Välillä kaverit oli hieman hukassa ja joillakin meni tosissaan hermo kun
huutelivat siellä hyvän aikaa. Kello oli puoli viiden tienoilla, kun minä sain
kartan ja lähdin matkaan. Ensin juostaan pikku pätkä viitoitettua reittiä
metsän reunaan ja siitä sitten ensimmäiselle rastille. Ja voi jukola, sanon
minä, miten pitkän rastivälin siihen olivat heti laittaneet. Lähdin kompassin
suunnan avulla matkaan ja tuntui, että kukaan ei ole menossa samaan suuntaan.
Juoksentelin yli kahden kilsan rastivälin melkein itekseen. Sitten kosahti..
Tiesin, että olen lähellä, mutta en kai sitten kuitenkaan. Maastoon tulee
tuhansien juoksijoiden jättämiä suunnistajan polkuja, mutta nyt nekin katosi. Pyörin
metässä yrittäen saada kiinni jostain, missä olen. Sitten löysin vihdoin
maamerkin ja Ensimmäiselle(!!!) rastille! Perhana, siihen koko touhuun meni
melkein tunti ja 4 kilsaa! Hyvinpä alkoi..
Ennen lähtöä
Kauhian pitkä ensimmäinen rastiväli
Seuraavat rastit löytyivät
huomattavasti vaivattomammin. Aikaisemmissa Jukoloissa olen juossut usein
jossain letkassa, mutta eihän siellä nyt ollut juuri ketään! Välillä saattoi
muodostua muutaman ihmisen huutelu, kysely ja juoksentelu ryhmä. Siellä on siis
ihan ok auttaa toista, kun ei kuitenkaan voitosta ole tuossa vaiheessa kyse..
Yhtälailla jos on ite aivan hukassa, kyllä joku aina auttaa. Rastit on siis
sijoiteltu kaikilla hieman erilailla karttaan, joten ihan samaa reittiä et
pääse alusta loppuun yleensä saman ihmisen kanssa juoksemaan.
Juoksun jälkeen
Yllättävän vaikeasti oli rastit
sijoiteltu, enkä maastostakaan mitään suuria wau-elämyksiä saanut. Kokemuksena
kuitenkin taas hieno ja se tunnelma siellä on vaan niin mahtava! Mulla meni
aikaa jotain 2h38min, 15km, rasteja 26 kpl. Se mun osuus, nro3, oli suunniteltu linnuntietä
pitkin 12,3-12,6 km pitkäksi. Että yksi kilometri tuli varmaan extraa siellä
ekalla rastilla… Huikee keli oli kyllä, yölläkin ihan lämmin. Venloilla oli
kyllä ollut ihan liiankin kuuma päivällä. Vasta sopivasti pois lähtiessä alkoi
sataa.
Tärkeimmät työvälineet, kompassi ja Emit
Käykää kokemassa Jukola. Tai Venlat. Hienoa touhua ja fiilistä. Ihmisiä hyvällä mielellä ja markkinatunnelmaa parhaimmillaan. Samalla saa viettää yön ulkona.
Kesä on täynnä kaikenlaista touhua ja tapahtumaa. Kunpa ehtisin kirjoittamaankin niistä kaikista. Yritän parhaani ja jos minusta ei kuulu, olen luultavasti pyörän selässä, teltassa, kanootissa, rullaluistimilla tai märkäpuku päällä vesillä!
Ihanaa, vihreää, lämmintä kesää!
Anni
