Kiimasen Savulenkki

Juhannusaatto alkoi kovaa. Oikeastaan aivan täysiä! Olin jo monta vuotta yrittänyt päästä juoksemaan Kiimasen Savulenkkiä Lannevedelle, mutta aina tuli flunssaa, töitä tai muita pakollisia juhannushulinoita. Nyt tähtäsin siihen, että Lanneveelle lähden ihan varmasti! Ja sieltä itseni löysin. Todella ihana juhannustapahtuma keskisuomalaisissa maalaismaisemissa! Vaikka yövuoro odotti tekijäänsä illalla, pääsi päivällä mukavasti juhannustunnelmiin. Lanneveden Hernesalmen Myllyllä oli tapahtuman ydin, siellä soi kunnon haitaritanssimusiikki ja ihmiset olivat tulleet paikalle koko perheen voimin, koirineen kaikkineen. Vieressä kohisi koski ja juoksun jälkeen oli tarjolla jos jonkinmoista saunaa ja koskessa vilvoittelua. Ihmisiä oli todella paljon, pelkästään naisten yleisessä sarjassa oli 140 osallistujaa ja miesten 260. Lisäksi vielä ikämiesten ja – naisten sarjat, lasten sarjat ja norttisarja. Niin monta tuttua kasvoa tuli siellä nähtyä ja moikattua, että pakostikin tuli hyvä mieli. Vaikka siinä juoksun aikana ajattelin, että hullua juosta täällä helteessä täysiä, niin silti päätin, että lähden sinne vaikka joka juhannus uudestaan!





Juoksulle mittaa tuli ihan vähän vajaa kymppi, vaikka siitä 10km juoksuna siellä puhuttiinkin. Reitti oli mukavaa hieman mäkistä kylätietä. Minulla on nuo kympin juoksut jääneet testaamatta tällein ”kisaolosuhteissa”, joten päätin, että katsotaan paljonko lähtee tän naisen kintuista. Hieman kovahko tavoite oli saada se puserrettua 45minuttiin. Ainahan pitää myös selitellä, että ei oo tullu juostua ja oli ihan kauheen kuuma ja vaikka mitä. Kuumuus oli kyllä oikeasti aika kova tekijä tällä kertaa. Mikään muu ei tuntunutkaan niin pahalta kuin juosta aivan varjottomalla suoralla ja aurinko porotti sua ohtaan, niin tuntui että ihan taju lähtee. Mutta lähteköön sitten, näkispähän senkin ees kerran. Vaan eipä taju lähtenyt ja maaliin pääsin ajalla 47min29s. Kaks ja puol minuuttia olis ollu mahdotonta saada tuosta pois. Vedin kyllä niin kovaa, kuin vaan sielu sieti. Sykemittariinkin hakkasin ihan enkat, huippusyke oli 202! Keskisykekin oli 184. Maaliin tullessa oli kyllä jalat aivan makaronia ja pakko oli istua hetki. En muista että olisin ihan noin kovin vetänyt ehkä koskaan. Aina on ihan seisten jaksanut loppupuuskutukset tehdä maalissa. Hieman harmitti, että olin tehnyt niin kovan tavoitteen, eikä se toteutunut. Tiedän, että kyllä se silti oli kova aika, minkä juoksin, mutta ei auta kuin ens vuonna sitten yrittää uuestaan! 

Kannustin pari ystävää siitä vielä maaliin ja sitten päästiin sinne Savun saunamaailmaan! Tarjolla oli saunavihtoja, vahvaa kotikaljaa ja lähdevettä. Testasin vain saunavihtaa ja kuudesta saunastakin kävin vain kotasaunassa. Tarjolla olisi ollut myös savusauna, lauttasauna, yrttisauna, telttasauna jne.. En ees tiiä kaikkia, mutta ne olivat niin tupaten täynnä, että ei jaksettu jonottaa. Koskeen ei tarvinnut jonottaa, sinne vaan uimaan! Ihanan vilpoisassa vedessä sai siinä hiuksensakin juhannuskuntoon.  Jotakin minä kuitenkin voitin, vaikka en tavoitettani, nimittäin arpajaispalkinnon! Kilpailunumerot olivat mukana arvonnassa ja numerolappuni hakiessani, siihen oli kiinnitetty lappu, että olen voittanut! Kävin kotiin lähtiessäni hakemassa mukaan kyläsepän takoman rannekorun. Aika mukava yllätys! Tosin nyt kotona olen yrittänyt sitä etsiä vaikka mistä...

Nyt odotellaan, kuinka jumiin ihminen voi mennä. Kiitos ystävilleni mukana olosta ja onnea myös heidän hyvistä suorituksista ja itsensä ylittämisestä! Tässä olisi tiedossa ensi viikolla kaikenlaista reeniä reenin perrään. Ystäväni on menossa naimisiin ja suunnittelin hänelle viikoksi erilaisia treenejä, viikolle annoin nimeksi Bridal Bootcamp. Siihen sisältyy myös wakeboarding! Jee, sitä oon taas tältä kesältä oottanut  ja kaivannut, aika paljon jo jännittää taas!

Ihanaa juhannusta kaikille!