Minivaellus Salamajärvellä

Pieni vaellusreissu tuli tehtyä viime viikolla Salamajärvelle. Lähdin ystäväni Katjan kanssa ja mukana oli myös koirani Käpy. Päätimme tehdä yhden yön reissun teltassa ja kävelyä tulisi kummallekin päivälle noin 10km. Joten ei mitään kovin suuria ponnistuksia, vaan metsän keskellä rennosti tallustellen ja luonnosta nauttien. Reissuun lähtiessämme, kysyin Katjalta autossa Hirvaskankaan kohdalla, että mihis mennään?! Emme olleet vielä päättäneet meidän lopullista retkikohdetta edes. Pohjoiseen päin mentäessä kansallispuistoja kuitenkin löytyy useampi. Koska aikaa ei ollut kuin pari päivää, päädyimme suht lähelle, Salamajärven kansallispuistoon. Kumpikaan ei siellä ollut aikaisemmin käynyt. Jotain pelottelua on kai ollut, että siellä suunnalla olisi näkynyt susia, mutta olihan meillä matkassa hurja vahtikoira…

Ajoimme kohti Kivijärveä, Koirasalmen Luontotuvalle. Matkaa Jyväskylästä tuli noin parisen tuntia. Siellä heitimme rinkat selkään ja läksimme Vaatimen kierrokselle. Rengasreitti on yhteensä 18 km. Ajattelimme laittaa teltan suunnilleen puoleen väliin reittiä. Ilma oli ihana, ei tuullut ja aurinko paistoi ajoittain. Polku oli hyvin merkittyä ja helppokulkuista. Käpy juoksenteli riemuissaan metsässä ja pysyi hyvin lähettyvillä. Onneksi saimmekin olla aika rauhassa ja ensimmäisenä päivänä vastaan ei tullut kuin kaksi porukkaa. Mukavan vaihtelevaa maastoa ja maisemaa oli tarjolla. Oli kangasmetsää, rakkakivikkoa, suota, lampia ja kilometrikaupalla hyväkulkuista pitkospuuta. Pitkospuissa on kyllä tunnelmaa.

Pyydyskoskella metsän keskellä oli laavu, mihin harkitsimme jäävämme, mutta jotenkin sitä kaipasi veden ääreen. Teimme reitiltä parin kilsan piston toiselle laavulle, Koirajärven rantaan. Saimme olla siellä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Kasasimme teltan ja teimme tulet laavuun. Tai enemmän se oli sellainen avonainen kota. Ilta meni nuotiota katsellessa, makkaraa paistaessa ja höpötellessä. Katjallekin selvisi, että mun mehupullossa ei ollutkaan mehua, vaan punaviiniä. Meillä oli siis oikein viinit ja kaikki tällä illallisella.

Möngimme teltan uumeniin jo ajoissa. Olimme jo ihan tarpeeksi savustuneita. Käpylle tein pesän mun vaatteista siihen makuupussini viereen. Yöllä heräsin siihen, että koira työnsi päänsä mun makuupussiin ja tajusin, että sillä oli kylmä. Sitten se sujahtikin mun makuupussin jalkopäähän ja nukkui siellä koko yön. Kuinkahan mahtoi happi riittää...? Yö meni vähän pyöriessä ja heräillessä, mutta niinhän se aina teltassa. En mä osaa siellä koskaan ihan täysillä nukkua. Mutta kylmä ei oikeastaan ollut. Katjaa taisi vähän palella jossain vaiheessa ja tarjosinkin sille koiraa lämmikkeeksi, jos ei pärjää.

Aamulla kun hämärä väistyi, söimme eväät makuupusseissa järvimaisemaa ihaillen. Teltta takaisin kasaan ja matka jatkui. Palasimme järven rannasta takaisin reitille. Toisena päivänä ei Käpy jaksanut enää loikkia ympäri mehtää, vaan pysytteli polulla.  Juoksenteli kuitenkin aina hyvän matkaa eellä ja odotti sitten meitä. En varmaan koskaan kyllästy katselemaan koiran riemua, kun se juoksentelee ihan onnessaan. Reitin toinenkin puolisko tarjoili meille vaihtuvia maisemia. Todella suuria soita oli kyllä reitillä. Sainkin siitä hyvän idean, että joskus pitäis pitää sellaset reenit, että menis höntsäileen suolle porukalla. Pelaamaan, juoksemaan tai jotain. Mutta en ole keksinyt, että missä olis Jyväskylässä sopivaa suota siihen hommaan??

Salamajärvi oli kyllä positiivinen yllätys. Ajattelin, että maisemat ei olisi välttämättä olleet noin vaihtuvia ja että reitti olisi ollut metsäpainoitteisempaa. Suot ja lammet sekä rakkakivikot olivat kyllä hienoja. Myös mun rakastamia pitkospuita oli todella paljon ja vieläpä todella hyväkuntoisena. Kannattaa käydä. Tuon reitin menee kyllä päivässäkin, mutta me halusimme fiilistellä yön luonnossa. Salamajärvellä on myös pidempi reitti, Hirvaan kierros 58km, jos haluaa vaeltaa ihan tosissaan. Ja miettikääpäs sitä, että tääkään ei maksanut muuta kuin vaivaa ja bensat. Toki eväisiin meni rahaa, mutta syöthän sä kotonakin. Nyt alkaa ehkä vähän eksoottisemmat telttailukelit, mutta kyllä se on oikein käypä majoitusmuoto luontoreissuilla. Kiitos Katjalle ja Käpylle seurasta! 

Toivottavasti saadaan lunta pian kunnolla, ei tarttis kärvistellä tälläistä loskaista välivaihdetta pitkään! :)