Juoksuun lähtö- Miten kaikki alkoi?

Kahden menneen viikon aikana olen jatkanut työmatkapyöräilyä sekä aloittanut juoksulenkit ja crossfit-treenit.  Valoitetaan nyt minun juoksuhommiani. Tässä tarina myös siitä, miten olen ylipäätään innostunut aikoinaan urheilemaan. Koulussa olin hyvä varsinkin maastojuoksukilpailuissa, muutenhan en edes juossut. Minulle sanottiin silloin, että olisi pitänyt ryhtyä sitä jo aiemmin kunnolla treenaamaan. Noh, sitä ei tapahtunut. Vasta noin 8 vuotta sitten, kun minulle tuli koira, aloitin pikku hiljaa käymään edes kunnon kävelylenkeillä. Minua ärsytti, jos hikoilin ja koin sen vaivaksi, jos sen vuoksi piti käydä suihkussa. Eikö kuulostakin oudolta, jos vertaa tähän päivään? Paljon on siis muuttunut. Olen saanut olla onnekas, koska pysyin silloin silti hoikkana. Nyt yli kolmekymppisenä se ei ole enää selviö, jos vain laiskottelisin. Kyllähän ystäväni välillä taivastelevat kuinka erilainen olen urheilun suhteen nyt kuin silloin, kun minua ei meinannut edes kävelylle saada. En ollut koskaan harrastanut mitään muuta kuin lapsena ratsastusta ja hetken aikaa ju-jutsua. Hevoset jäivät kuvioista, kun allergia äityi kovin pahaksi. Nykyään minulla on astma. Aloitin tankotanssin ja koiran kanssa agilityn noin kuutisen vuotta sitten. Siitä sain pikku hiljaa ajatuksen, että jos kävisin juoksemassa, jaksaisin paremmin koiran perässä kentällä ja tangossakin tehdä pidempiä liikesarjoja. Siitä se sitten lähti. Minulle alkoi tulla harrastuksia ja innostusta kokeilla uusia lajeja.  Ensimmäisiin seikkailukisoihin osallistuin 2012. Siitä seuraavana vuonna kiersinkin jo kaikki ExtremeRunit ja kokeilin ensimmäisen puolimaratonini.. On ollut hauskaa, välillä tosin tuskaistakin. =D

Yritän aina syksyllä ajatella, että nyt juoksen talvellakin, niin ei tarvitse keväällä taas aloittaa niin tyhjästä. Mutta niinhän siinä käy, että talvella on muka liikaa pakkasta, liikaa lunta, liian liukasta, liian loskaista ja liikaa vaan tekosyitä. Kävin kyllä reippailla pitkillä kävelyillä talvella, mutta juoksuaskeleet jäivät aikalailla kertaan jos edes kahteen. Yksi ihan oikeakin syy oli, varsinkin liukkailla, että en omista kunnon talvijuoksukenkiä, icebugeja tms. Ehkäpä sellaisten hankinta olisi yksi motivaattori seuraavaa talvea ajatellen. Vieläköhän niitä alennusmyynneistä löytyisi..

Viime viikolla lähdin ilman suurempia tavoiteaikoja tekemään juoksulenkkejä. Ajattelin, että joko juoksen puolisen tuntia ja kilometrejä tulee se mitä tulee tai sitten juoksen tietyn kilometrimäärän. Aluksi juoksin 5 km lenkin, missä meni hieman reilu puoli tuntia. Parin päivän päästä juoksin tavoitteena puoli tuntia. Sillä kertaa en matkaa mitannut. Näiden lisäksi juoksin vielä yhden 8km lenkin ilman ajanottoa ja taas yhden 5 km lenkin noin puoleen tuntiin.  Minun on yleensä ollut aina pakko tehdä joku tavoiteaika ja -matka lenkeilleni.  Tällä tavoin pystyn seuraamaan kehittymistäni ja saan lisää motivaatiota, kun otan aina uusia haasteita itselleni. Lenkille lähtiessäni minun pitää päättää reitti ja vauhti etukäteen, muuten saatan luistaa ja antaa itseni oikaista lyhyemmälle reitille. Nyt juoksukauden alussa halusin kuitenkin yrittää tehdä lenkkejä ilman suurempia tavoitteita, jotta en ottaisi mitään painetta suoriutumisestani, vaan juosta juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Päättäessäni joko ajan tai matkan, en päässyt oikaisemaan lenkin pituudesta, mutta sain mennä sillä vauhdilla kuin kroppa kulki.  Ehkä tällainen tekee ihan hyvää välillä, kun en ole koko ajan jahtaamassa parempia kilometrinopeuksia.

Parin vuoden takainen riesani, penikkatauti alkoi ilmoitella myös heti itsestään. Olin silloin kesällä päättänyt kokeilla saanko juostua 10km matkan alle 45 minuuttiin. Juoksin yhtenä iltana töistä kotiin ja huomasin, että nyt kulkee hyvin. Oli ollut kuumaa keliä ja illalla oli sopivan viileä juosta. Koko matka oli asfalttia. Aika alittui ja olin niin tyytyväinen itseeni ja yhdelle epäilijöistäni pitikin ilmoittaa heti saavutukseni. Tämän takiahan oikeastaan olin leikkiin ryhtynytkin. =D Parin päivän päästä lähtiessäni lenkille tajusin, että juokseminen sattuu todella paljon sääriini ja pikku hiljaa siinä viikkojen kuluessa ymmärsin, että vaiva ei halunnut jättää minua rauhaan noin vain. Jos jonkinlaista konstia tuli kokeiltua hieronnoista kylmähoitoihin, mutta oikeastaan vain lepo ja aika taisivat saada jalat rauhoittumaan. Noin kolmisen kuukautta riesa kuitenkin kesti. Välillä käveleminenkin teki tuskaa. Tämän episodin jälkeen säärissä on alkanut jomotella hyvin herkästi, mutta onneksi ohimenevästi. Käytän nykyään juostessa myös kompressiosäärystimiä, jos se yhtään ehkäisisi penikkatautia.Olen yrittänyt juosta enemmän pehmeillä alustoilla, metsän poluilla tai pururadoilla, mikä on paljon parempi säärille ja itse asiassa myös nivelille. Poluilla myös tasapaino ja ketteryys kehittyvät ja nilkat vahvistuvat. Täytyy yrittää säästää niveliä vielä, kun eivät ole reistailleetkaan. Kovalla asfaltilla juokseminen kuluttaa polvia ja lonkkia.

Olen aina käyttänyt aika kevyitä juoksukenkiä, joissa ei ole kovin paljoa vaimennusta. Tuona parin vuoden takaisena kesänä olin kuitenkin tällaiset paksumpipohjaiset, asfaltille tarkoitetut kengät hankkinut. Eli vaimennuksen puutekaan ei auttanut ehkäisemään penikoiden ärsyyntymistä. Siirryin takaisin minulle mieleisempiin kenkiin. Tällä hetkellä juoksen Mizunon kengillä. Aiemmin minulla oli Reebokin tossut. Nyt laitoin tilaukseen Inovin kengät. Tosin niitä pohdin myös sisäkengiksi, esimerkiksi crosfittiin. Juoksukenkien löytäminen on välillä vaikeaa, koska kaikki naisten kengät ovat usein väriltään violetteja, pinkkejä, vaaleansinisiä tms. En ollenkaan tykkää sellaisesta värimaailmasta. Miesten kengissä on aina ne värit mitkä haluaisin omiin tossuihini. Tämä pätee kyllä moniin muihinkin urheiluvälineisiin tai –vaatteisiin.  Miesten malleista ei vaan sitten löydy kokoja.

Vihreät Mizunoni

Asun aivan metsän laidalla, josta lähtee paljon polkuja. Metsässä on aivan ihanaa juosta ja ottaa koirat sinne mukaan loikkimaan. Nyt vaan on vielä todella märkää ja luntakin löytyy. Koko ajan on yhdet kengät kuivumassa, toisilla juostaan. Tosin eivät ne edelliset kengät ehdi aina kuivua sitä tahtia, kuin metsään olisi taas lähtö. Gore-Texia löytyy joistain kengistä, mutta sekään ei auta, jos jalka käy suossa nilkkaa myöten. Minulla on Salomonin maastojuoksukengät, joissa on Gore-tex-pinta, mutta ne ovat aika raskaat juosta. Niitä olen käyttänyt enemmän pyöräillessä ja talvella. Metsän lisäksi toinen suosikkini on juosta järven ympäri. Parin kilometrin päässä kotoani on Palokkajärvi, jonka ympäri menee mukava lenkki, noin 10km. Onhan siinä tosin aika paljon asfalttiosuuttakin, mutta myös ihania maisemia aivan järvenrannassa. Myös Jyväsjärven ympäri menevä, noin 12 km asfalttilenkkikin on hyvä, mutta sitä tulee enemmän luisteltua.

Tälle kesälle juoksun suhteen olisi suunnitelmissa ExtremeRun Vantaalla ja Oulussa, Jyväsjärvi Triathlon, Levi Arctic Challenge, Lost in Kajaani-seikkailukisa ja Finlandia Maratonilla puolimaraton. Nähtäväksi jää toteutuuko kaikki ja mitä tulee lisäksi. Jukolan viestissä olen ollut parina edellisenä vuonna, mutta tältä vuodelta se jää välistä. Sen sijaan oli suunnitelmissa lähteä vappuaattona Lahteen rogaining-tapahtumaan suunnistamaan. Pitkän harkinnan jälkeen se jätettiin kuitenkin välistä. Voi vain kuvitella kuinka märkä reissu siitä olisi tullut. Ja tällä tarkoitan märkää metsää. Vastahan tässä nämä juoksulenkitkin aloitettiin, että olisihan se ollut aika hullun hommaa lähteä sinne 12 tunniksi kompassia pyörittelemään. Jyväskylän Suunnan järjestämiä kuntorasteja pitäisi tänäkin vuonna käydä suunnistamassa harjoituksen vuoksi. Niillä olen käynyt petraamassa suunnistustaitojani erilaisia kisoja varten.

Fisherman´s Friendin järjestämä StrongmanRun-kilpailu on ratkennut, emmekä päässeet mukaan. L Instagramissa osallistujia oli 11. Etukäteen sanottiin, että tuomaristo ottaa kuvan lisäksi huomioon myös internet-äänestyksessä tulleet äänet. Nähtävästi ottivat äänet hyvinkin tosissaan, sillä kisaan valittiin kaksi seuraavaksi eniten ääniä saaneet. Sinänsä ihan reilua, mutta tuli sellainen olo, että uusilla kuvilla ei sittenkään ollut merkitystä. Sillä toiseksikin tullut osallistui Instagramin puolella kisaan samalla kuvalla kuin internet-äänestykseen. Oli ainakin hauskaa kuvia ottaessa, jos ei muuta. Ensi vuonna on uusi yritys.

Viikko sitten tosiaan kotiutui pieni koiranpentu. Siinä on puolet karkeakarvaista mäyräkoiraa ja puolet Patterdalenterrieriä. Kaikki on mennyt yllättävän hyvin ja vanhempi koirani sietää pentua paremmin kuin olisin odottanut. Välillä jopa innostuu leikkimään pennun kanssa. Pennusta tuli Käpy. Olen Kävynkin jo tutustuttanut metsään. Tässä on muutama kuva tuosta ihanasta koiravauvasta Yodan ja kilpikonnani seurassa.

Seuraavaksi kerron sitten miten minun kahden viikon jakso meni crossfittiä treenatessa. Viikon päästä alkaa loma, niin pääsee touhuilemaan ajan kanssa kaikkea kivaa.

Nauttikaa keväästä, sen auringosta ja raekuuroista J

Akrobatian maailmaa

Nyt on StrongmanRunin voittaja selvinnyt! Valitettavasti se ei ollut meidän joukkue, mutta koska voittaja oli yksittäinen henkilö, Fisherman´s Friend valitsee vielä kolme lähtijää Instagramissa tapahtuvan kilpailun kautta! Joten edelleen mahdollisuus elää! Laitoimme hakemuksen Instagramiin ja sen löytää tageilla #ffsrmkisa ja @fishermansfriendsuomi. Minun tilini löytyy nimellä Unettaja. Saa käydä kuvia katselemassa ja kisakuvaa tykkäilemässä. Tässä tietoa vielä StrongmanRunista.

Tällaisella kuvalla lähdimme jatkokisaan mukaan.

Ajattelin avata nyt hieman tuota sirkuskoulun maailmaa, missä olen käynyt enemmän tai vähemmän noin kolmen vuoden ajan. Aloitin varmaan yksittäisellä lattia-akrobatian kurssilla, mikä pidettiin Tourulassa Mataralla Jyväskylän Sirkuskoulun toimesta. Siitä voi olla kyllä aikaa jo nelisen vuottakin.. Halusin lähinnä vahvistaa käsilläseisontataitojani. Siitä seurasi lattia-ja pariakrobatian kurssi, missä pääsin innostumaan pariakrobatian kikkailuista.

Syksyllä 2014 Jyväskylän Sirkuskoulu ja Parkourakatemia yhdistivät tilansa Seppälässä ja niistä tuli Pasila. Siellä olen sittemmin käynyt ihan säännöllisesti erilaisilla tunneilla. Minulla on vuosijäsenyys, mikä tarkoittaa, että voin osallistua ihan mille tunneille vaan parkourista joogaan ja siltä väliltä. Ja tuntivalikoimaa todella riittää. Tunneilla voi käydä niin paljon kuin haluaa ja jäsenhinta on hyvin edullinen. Vapaapainoilla toimiva kuntosalin nurkkauskin sieltä löytyy. Sirkuskoulu vaihtoi juuri uusiin tiloihin pääsiäisen aikaan ja nyt on pientä remonttia meneillään. Pääsääntöisesti käsilläseisonta, ilma-akrobatia ja pariakrobatia ovat valikoituneet tunneiksi, joilla käyn. Toki olen kokeillut muitakin tuntivalikoimassa olevia tunteja ihan laidasta laitaan.

Lattia-akrobatia on edelleen kaikkien haasteellisinta minulle. Volttiasiat ovat pelottavia ja käsilläseisonta ei luonnistu edelleenkään kovin hyvin ilman tukea. Toki olen jollain tasolla siinäkin kehittynyt ja kovempi treenitahtikin auttaisi.

Pariakrobatia on todella hauskaa ihan joka kerta, siinä oppii aina uutta ja se jaksaa joka kerta ihmetyttää, miten rajaton on pariakrobatiankin temppujen määrä. Ihmisestä on kyllä ihmeellisiin asioihin, mitä ei tule ajatelleeksikaan. Pariakrobatiasta olisi ehkä kaikista hauskin jakaa valokuvia, mutta niitä niin harvoin tulee kenenkään otettua, mutta yritän jossain vaiheessa saada tänne jotain.

Ilma-akrobatia on kuitenkin se minun päälajini. Olen aiemmin harrastanut pitkään tankotanssia, joten kiipeäminen välineellä oli jo tuttua ja kroppa tottunut itsensä nosteluun. Se, että jaksaa nostella itseään vaatii erilaista voimaa, kuin mitä  painoharjoittelulla saa. Sitä sanotaan suhteelliseksi voimaksi. Kun joskus on saanut oman suhteellisen voiman kehitettyä niin, että jaksaa nostaa itseään esim. kankaassa tai tangolla, se tuskin siitä häviää pidemmän treenaus tauonkaan jälkeen.

Ilma-akrobatiassa on siis erilaisia välineitä. Minun yleisin välineeni on kangas. Muita on köysi ja trapetsi, mitä olen myös hieman tehnyt. Trapetseja löytyy 3-4 kpl ja köysiä taitaa olla ehkä yksi. Ainakin mitä olen itse nähnyt. Sirkuskoululla on eniten kankaita, joten niitä treenataan eniten. Kankaat ovat loimusamettia. (Tätä kysytään usein.) Sitä voi ostaa ihan kangaskaupasta. Kankaassa on kaksi kaistaletta, jotka roikkuvat katosta. Kankaaseen voi tehdä temppuja vapaalla kankaalla tai tehdä siihen solmun. Myös pariakrobatia onnistuu kankaissa. Käyn ihan kaiken tasoisilla tunneilla. Vaikeammilla tunneilla saan uusia haasteita ja voimat koetukselle. Helpommilla tunneilla taas saan hiottua tutuissa asioissa tekniikkaa paremmaksi ja tehtyä pidempiä sarjoja.

Viime viikolla kävin sirkuskoululla kaksi kertaa, ilma-akrobatian tunnilla ja pariakrobatian tunnilla. Ilma-akrobatian tunnilla meillä oli sekaryhmä, eli harjoittelijoissa oli eritasoisia. Teimme sillä kertaa liikkeitä muistiemme lokeroista, esittelimme niitä koko ryhmälle ja opetimme toinen toistamme. Siinä tuli osaksi improvisaatiota ja esiintymistä. Tässä on yksi kuva viime viikon kangastunnilta, johon itseni improvisoin.

Muuten voin laittaa tähän jotain hieman vanhempia videoita, jotta saa vähän käsitystä siitä mitä siellä tunneilla treenailen.

Kankaat voivat olla ensikertalaiselle haastavalta tuntuva laji, mutta haluan kannustaa silti ihmisiä jatkamaan. Se haastavuus tulee juuri siitä oman suhteellisen voiman kehittymisestä. Toki myös korkealle kiipeäminen ja siellä temppujen tekeminen voi olla aluksi arveluttaa. Siihen kuitenkin tottuu. Minä olen paljon rohkeampi kiipeilemään kankaassa kuudessa metrissä kuin seisomaan ihmisen hartioilla kahdessa metrissä. Jotenkin vain luotan enemmän siihen että saan pidettyä kiinni jostain konkreettisesti, pidin sitten kiinni jaloilla pääalaspäin tai roikuinpa sitten käsieni varassa.

Kun on treenannut kangasta, kiinalaista tolppaa tai tankotanssia, on helppo siirtyä näiden lajien kesken lajista lajiin. Kaikissa kiipeäminen ja itsensä nostelu on hyvin samantyylistä. Se miten niihin pukeudutaan tai miten paljon enemmän toinen sattuu kuin toinen on taas sitten eri asia. Kangas sattuu mielestäni kaikkien vähiten näistä, vaikka joskus kangaskin saattaa tehdä mustelmia tai polttaa ihoa. Siksi siihen pitää pukeutuakin niin, että iho on suojattuna vaatteilla. Ja itse laitan vielä kahdet housutkin päällekkäin. Kuumahan siinä tulee, mutta se on mukavampi kuin palojäljet. Tässä oli akrobatiasta nyt pieni esittely, lisää juttuja ja kuvia tulee, kun pääsen taas tekemään jotain hienoa!

Olin viime viikon jo aivan kunnossa pääsiäisenä saadun flunssan jäljiltä. Kuljin töihinkin pyörällä kaikki viisi päivää ja yhteensä 100km! Talven nimittäin lötköilin ja hyppäsin vaan auton rattiin, mutta nyt nuo ihanan keväiset vaikkakin kuraiset tiet saivat minut taas työmatkapyöräilyn pariin. Viikonloppuna sain sitten kuitenkin taas jonkun flunssan tyyppisen kuumetaudin. Olen nyt kolme päivää pelkästään makoillut ja lepäillyt ja toivon, että tämä tästä olisi jo ohi. Huomenna pitäisi jaksaa palailla taas työn pariin.

Crossfitin kahden viikon jakson aloitan varmaan loppuviikosta, jospa silloin olisin saanut itseeni voimat takaisin. Viikonloppuna on tulossa myös uusi perheenjäsen, 9 viikkoinen koiranpentu. Se on puoliksi mäyräkoira, puoliksi patterdalenterrieri. Siitä pitäisi tulla isona metsästyskoira ja kenties minulle agilityyn mestaripari!

Odotan nyt ihan into piukeana sitä pennun kotiutumista ja varmaan yhtä paljon, että miten tuossa StrongmanRun- kilpailussa käy!

Keväistä viikkoa kaikille! Älkää tukehtuko katupölyyn!

Luistelua, laskettelua ja pilkkimistä

Lupailin kirjoittaa ilma-akrobatiasta, mutta jätän sen vielä tuonnemmalle, koska viime viikolla oli niin mahtavat ilmat, että tuli ulkoiltua ja sitten sain itselleni vielä flunssankin.

Olen tänä talvena innostunut jäällä luistelusta oikeastaan ensi kertaa sitten kouluaikojen. Ensin löysin netistä hokkarit viidellä eurolla, joihin uusin nauhat ja kävin ne teroittamassa. Niillä lähdin luistelemaan Jyväsjärvelle tehtyä noin kolmen kilometrin pituista lenkkiä. Ensimmäisellä kerralla hieman haparoin, mutta ilman kaatumisia selvisin. Nopeasti se hokkareilla luistelu alkoi tuntumaan samalta kuin rullaluistimillakin meno, joten vauhtia pystyi lisäämään sen mitä railoilta uskalsin. Aikalailla fiilistellen siellä tuli mentyä, noin kolme kierrosta per kerta. Sain muutaman kerran kaverinkin sinne mukaan, ja silloinhan se on aina mukavampaa. Sauvatkin hommasin ja niiden kanssa kokeilin mennä pari kertaa. En ole rullaluistellessakaan niitä vielä käyttänyt, joten en ihan omakseni niitä kokenut. Jää tuntui myös sauvoista kärsivän, joten omaksi ja muiden parhaaksi päätin jättää sauvat odottamaan rullaluistimille suunnattuja kelejä.

Yllättävän hyvässä kunnossa tämä luonnonjäärata pysyi sieltä tammikuulta ihan viime viikkoon saakka. Ainoastaan railot siellä hieman välillä jännitti. Kerran sitten sain kokeilla ystäväni retkiluistimia, joista innostuin suunnattomasti. Niillä oli paljon tukevampi mennä, eikä railot enää olleet niin pelottavia. Turvauduin taas nettiin ja löysin sieltä retkiluistimet 45 eurolla! Edullista mielestäni sekin.  Olin jo kaveriltani ostanut sns-siteillä olevat monot, minkä perusteella hain retkiluistimetkin.

Nyt pääsemme vihdoin siihen viime viikkoon, maanantaihin. Eli ensimmäisellä kerralla, kun lähdin näitä minulle uusia retkiluistimiani testaamaan, ei niissä ollut mitään pitoa sivusuunnassa. Tylsät siis olivat, joten vein luistimet heti suutarille ja teroitettavaksi. Seuraavana päivänä sain ystävän mukaan luistelemaan ja hain luistimet suutarilta ja siitä sitten mentiin suoraan jäälle. Oli aivan ihanan aurinkoista ja jää hyvässä kunnossa. Menimme kolme kierrosta ja minun pitikin jo sitten lähteä iltavuoroon töihin. Se oli tämän talven viimeinen luistelukerta ja nyt luistimet saa jäädä odottelemaan ensi talvea.

Pääsiäistä varten suunnitelmissa oli työpaikan tyttöporukan kanssa lähteä Tahkolle laskettelemaan. Sinne lähdettiin perjantaina ja mentiin suoraan rinteeseen. Rinteet olivat hieman kumpareiset suojalumen takia. Myös jäätä oli siellä täällä. Ja joissain loivemmissa kohdissa huomasin, että eihän se lauta luistanut mihinkään. Lauta oli huollettu viimeksi vuosi sitten, joten se alkoi nähtävästi olla jo huollon tarpeessa taas. Ilmakin oli aika hurja, kun satoi niin isoja räntärättejä taivaalta, ettei eteensä meinannut nähdä. Lopuksi veimme toisen kaverin kanssa lautamme vahattavaksi.

Lauantai jäi meiltä laskujen suhteen välistä, koska keli oli edelleen aika huono ja sunnuntaille oli luvattu hienoa säätä. Lauantaina kävimme myös Antti Tuiskun keikalla! Aivan huikea keikka, todella hyvin vetää showta se poika! Tosin se nyt ei liittynyt näihin lasketteluihin mitenkään. :D Sunnuntaina sitten taas rinteeseen auringon meille paistaessa iloisesti! Hieman sohjoiset ja kumpareiset rinteet, mutta ei ainakaan jäätä. Mutta miikä parasta, laudassa oli luistoa! Hienot laskut ihanassa säässä ja seurassa. J

Tahkolta saikin sitten flunssan seitsemästä naisesta neljä. Minä olin yksi niistä. Joten tämä viikko on mennyt ihan toipuessa ja hieman koiran kanssa ulkoillessa.

Perjantaina käytiin pilkillä! En muista, milloin olisin ollut pilkilläkään viimeksi. Voi miten kivaa sekin oli! Tosin ne pilkkitoukat on jotain sellaista, mitä en voi sietää. Itselläni olikin sellaisia muovitoukkia. :D Sain ihan pieniä ahvenia, joista ei ruoaksi ollut. Koirani Yoda niitä jaksoi ihmetellä. Pilkkimisen päälle oli vielä nuotiomakkaraa, vaahtokarkkeja ja pullaa! Kyllähän noilla eväillä jo paranee!

Kaikenlaista on tässä keväällä tulossa, että en oikein vielä itsekään tiedä! Crossfittiin on tulossa ainakin kahden viikon jakso, josta kerron varmasti.

Mutta nyt huikein juttu tässä hetkessä on, että Fisherman´s Friend järjestää kisan, jossa se valitsee joukkueen Suomesta kilpailemaan Saksaan StrongmanRuniin! StrongmanRun on kaikkien extremejuoksujen isä! Se on niin iso ja huikea tapahtuma, jonne olisi aivan valtavan mahtava päästä mukaan! Niin paljon olen juossut ExtremeRuneja ja erilaisia seikkailukisoja, että StrongmanRun on vaan päästävä kokemaan. Joten nyt te voitte auttaa ja äänestää meidät sinne mukaan! Äänestää voi vaikka joka päivä ja jokaisella kerralla on mahdollisuus voittaa pikapalkinto! Tässä linkki siihen! Löydät äänestyslinkin myös tämän blogisivun oikeasta laidasta.

Tässä meidän kisakuva

Kiitos jo etukäteen tuestanne!

Ihanaa alkavaa keväistä viikkoa kaikille!