Akrobatian maailmaa

Nyt on StrongmanRunin voittaja selvinnyt! Valitettavasti se ei ollut meidän joukkue, mutta koska voittaja oli yksittäinen henkilö, Fisherman´s Friend valitsee vielä kolme lähtijää Instagramissa tapahtuvan kilpailun kautta! Joten edelleen mahdollisuus elää! Laitoimme hakemuksen Instagramiin ja sen löytää tageilla #ffsrmkisa ja @fishermansfriendsuomi. Minun tilini löytyy nimellä Unettaja. Saa käydä kuvia katselemassa ja kisakuvaa tykkäilemässä. Tässä tietoa vielä StrongmanRunista.

Tällaisella kuvalla lähdimme jatkokisaan mukaan.

Ajattelin avata nyt hieman tuota sirkuskoulun maailmaa, missä olen käynyt enemmän tai vähemmän noin kolmen vuoden ajan. Aloitin varmaan yksittäisellä lattia-akrobatian kurssilla, mikä pidettiin Tourulassa Mataralla Jyväskylän Sirkuskoulun toimesta. Siitä voi olla kyllä aikaa jo nelisen vuottakin.. Halusin lähinnä vahvistaa käsilläseisontataitojani. Siitä seurasi lattia-ja pariakrobatian kurssi, missä pääsin innostumaan pariakrobatian kikkailuista.

Syksyllä 2014 Jyväskylän Sirkuskoulu ja Parkourakatemia yhdistivät tilansa Seppälässä ja niistä tuli Pasila. Siellä olen sittemmin käynyt ihan säännöllisesti erilaisilla tunneilla. Minulla on vuosijäsenyys, mikä tarkoittaa, että voin osallistua ihan mille tunneille vaan parkourista joogaan ja siltä väliltä. Ja tuntivalikoimaa todella riittää. Tunneilla voi käydä niin paljon kuin haluaa ja jäsenhinta on hyvin edullinen. Vapaapainoilla toimiva kuntosalin nurkkauskin sieltä löytyy. Sirkuskoulu vaihtoi juuri uusiin tiloihin pääsiäisen aikaan ja nyt on pientä remonttia meneillään. Pääsääntöisesti käsilläseisonta, ilma-akrobatia ja pariakrobatia ovat valikoituneet tunneiksi, joilla käyn. Toki olen kokeillut muitakin tuntivalikoimassa olevia tunteja ihan laidasta laitaan.

Lattia-akrobatia on edelleen kaikkien haasteellisinta minulle. Volttiasiat ovat pelottavia ja käsilläseisonta ei luonnistu edelleenkään kovin hyvin ilman tukea. Toki olen jollain tasolla siinäkin kehittynyt ja kovempi treenitahtikin auttaisi.

Pariakrobatia on todella hauskaa ihan joka kerta, siinä oppii aina uutta ja se jaksaa joka kerta ihmetyttää, miten rajaton on pariakrobatiankin temppujen määrä. Ihmisestä on kyllä ihmeellisiin asioihin, mitä ei tule ajatelleeksikaan. Pariakrobatiasta olisi ehkä kaikista hauskin jakaa valokuvia, mutta niitä niin harvoin tulee kenenkään otettua, mutta yritän jossain vaiheessa saada tänne jotain.

Ilma-akrobatia on kuitenkin se minun päälajini. Olen aiemmin harrastanut pitkään tankotanssia, joten kiipeäminen välineellä oli jo tuttua ja kroppa tottunut itsensä nosteluun. Se, että jaksaa nostella itseään vaatii erilaista voimaa, kuin mitä  painoharjoittelulla saa. Sitä sanotaan suhteelliseksi voimaksi. Kun joskus on saanut oman suhteellisen voiman kehitettyä niin, että jaksaa nostaa itseään esim. kankaassa tai tangolla, se tuskin siitä häviää pidemmän treenaus tauonkaan jälkeen.

Ilma-akrobatiassa on siis erilaisia välineitä. Minun yleisin välineeni on kangas. Muita on köysi ja trapetsi, mitä olen myös hieman tehnyt. Trapetseja löytyy 3-4 kpl ja köysiä taitaa olla ehkä yksi. Ainakin mitä olen itse nähnyt. Sirkuskoululla on eniten kankaita, joten niitä treenataan eniten. Kankaat ovat loimusamettia. (Tätä kysytään usein.) Sitä voi ostaa ihan kangaskaupasta. Kankaassa on kaksi kaistaletta, jotka roikkuvat katosta. Kankaaseen voi tehdä temppuja vapaalla kankaalla tai tehdä siihen solmun. Myös pariakrobatia onnistuu kankaissa. Käyn ihan kaiken tasoisilla tunneilla. Vaikeammilla tunneilla saan uusia haasteita ja voimat koetukselle. Helpommilla tunneilla taas saan hiottua tutuissa asioissa tekniikkaa paremmaksi ja tehtyä pidempiä sarjoja.

Viime viikolla kävin sirkuskoululla kaksi kertaa, ilma-akrobatian tunnilla ja pariakrobatian tunnilla. Ilma-akrobatian tunnilla meillä oli sekaryhmä, eli harjoittelijoissa oli eritasoisia. Teimme sillä kertaa liikkeitä muistiemme lokeroista, esittelimme niitä koko ryhmälle ja opetimme toinen toistamme. Siinä tuli osaksi improvisaatiota ja esiintymistä. Tässä on yksi kuva viime viikon kangastunnilta, johon itseni improvisoin.

Muuten voin laittaa tähän jotain hieman vanhempia videoita, jotta saa vähän käsitystä siitä mitä siellä tunneilla treenailen.

Kankaat voivat olla ensikertalaiselle haastavalta tuntuva laji, mutta haluan kannustaa silti ihmisiä jatkamaan. Se haastavuus tulee juuri siitä oman suhteellisen voiman kehittymisestä. Toki myös korkealle kiipeäminen ja siellä temppujen tekeminen voi olla aluksi arveluttaa. Siihen kuitenkin tottuu. Minä olen paljon rohkeampi kiipeilemään kankaassa kuudessa metrissä kuin seisomaan ihmisen hartioilla kahdessa metrissä. Jotenkin vain luotan enemmän siihen että saan pidettyä kiinni jostain konkreettisesti, pidin sitten kiinni jaloilla pääalaspäin tai roikuinpa sitten käsieni varassa.

Kun on treenannut kangasta, kiinalaista tolppaa tai tankotanssia, on helppo siirtyä näiden lajien kesken lajista lajiin. Kaikissa kiipeäminen ja itsensä nostelu on hyvin samantyylistä. Se miten niihin pukeudutaan tai miten paljon enemmän toinen sattuu kuin toinen on taas sitten eri asia. Kangas sattuu mielestäni kaikkien vähiten näistä, vaikka joskus kangaskin saattaa tehdä mustelmia tai polttaa ihoa. Siksi siihen pitää pukeutuakin niin, että iho on suojattuna vaatteilla. Ja itse laitan vielä kahdet housutkin päällekkäin. Kuumahan siinä tulee, mutta se on mukavampi kuin palojäljet. Tässä oli akrobatiasta nyt pieni esittely, lisää juttuja ja kuvia tulee, kun pääsen taas tekemään jotain hienoa!

Olin viime viikon jo aivan kunnossa pääsiäisenä saadun flunssan jäljiltä. Kuljin töihinkin pyörällä kaikki viisi päivää ja yhteensä 100km! Talven nimittäin lötköilin ja hyppäsin vaan auton rattiin, mutta nyt nuo ihanan keväiset vaikkakin kuraiset tiet saivat minut taas työmatkapyöräilyn pariin. Viikonloppuna sain sitten kuitenkin taas jonkun flunssan tyyppisen kuumetaudin. Olen nyt kolme päivää pelkästään makoillut ja lepäillyt ja toivon, että tämä tästä olisi jo ohi. Huomenna pitäisi jaksaa palailla taas työn pariin.

Crossfitin kahden viikon jakson aloitan varmaan loppuviikosta, jospa silloin olisin saanut itseeni voimat takaisin. Viikonloppuna on tulossa myös uusi perheenjäsen, 9 viikkoinen koiranpentu. Se on puoliksi mäyräkoira, puoliksi patterdalenterrieri. Siitä pitäisi tulla isona metsästyskoira ja kenties minulle agilityyn mestaripari!

Odotan nyt ihan into piukeana sitä pennun kotiutumista ja varmaan yhtä paljon, että miten tuossa StrongmanRun- kilpailussa käy!

Keväistä viikkoa kaikille! Älkää tukehtuko katupölyyn!