Päin seiniä - kertomus seinäkiipeilystä

Tästä alkaa minun ensimmäinen blogini pitäminen. Olen tätä ajatusta jo pitkään kehitellyt ja nyt on tarpeeksi ajatuksia saada juttuja kokoon. Olen muutaman viime vuoden aikana innostunut kokeilemaan monenlaisia eri urheilulajeja ja huomannut, että ihmiset ympärilläni ovat kiinnostuneita kuulemaan kokemuksistani ja lähtevät myös sen myötä itse kokeilemaan.  Jopa jotkut  kaverin kaverit saattavat välillä soitella ja kysellä tiedänkö jostain lajista ja, että missä sitä voisi päästä kokeilemaan. Näillä kirjoituksillani haluan tuoda näitä lajikokemuksia ihmisten tietouteen laajemminkin. On ihanaa huomata, kun saan ihmiset innostumaan jostain uudesta. Toki kertoilen varmasti myös muutenkin omista liikkumisistani ja elämästäni. Harrastan liikunnan riemusta ja kokeilunhalusta, en ole ammattilainen missään lajissa. Joitain kisoja joskus käyn, mutta niissä pyrin yleensä voittamaan omat edelliset aikani tai tavoitteeni, ylittämään itseni. Kisat liittyvät yleensä erilaisiin seikkailukisoihin, suunnistukseen tai juoksuun. Niistä sitten omia tarinoita myöhemmin. Ja toki toiveita saa esittää, että mistä haluaisi tarkemmin tietää ja kysymyksiin vastaan mielelläni.

Seinäkiipeilyn varmistuskurssi

Aloitan kertomalla eilisestä, kun kävin seinäkiipeilykoulutuksessa. Olen käynyt reilu vuosi sitten seinäkiipeilyn varmistuskurssin, mutta ne asiat olivat jo päässeet unohtumaan. Joitain kertoja olen boulderoinut, eli kiipeillyt ilman valjaita, mutta siihen en niin syttynyt, kun koin pelottavaksi hypätä sieltä alas. Kalliokiipeilyä olen kerran päässyt kokeilemaan Thaimaassa ja siitä voin kertoa joskus toisen tarinan.

Osallistuin ystäväni kanssa koulutukseen, jossa oli ensin kolme tuntia opetusta ja siihen kuuluu vielä kaksi kertaa kiipeilyä. Varsinaisesti kiipeily seinillä tai kallioilla ei ole minun pääharrasteitani, mutta kiipeän kuitenkin kangasta, köyttä, tolppaa, tankoa ja ihmistäkin ylös, niin miksei sitten sirkuskoulun ulkopuolellakin voisi kavuta ylöspäin.

Saimme  kaikki varusteet kiipeilykeskukselta. Kengät ja valjaat kuuluivat diiliin. Kyseessä oli siis yläköysikiipeilyn varmistuskurssi. Alussa kävimme läpi varusteita ja harjoittelimme kasisolmun tekemistä ja varmistuslaitteiden käyttöä. Ohjaajalla oli ohjattavanaan vain me kaksi, joten saimme rauhassa keskittyä asiaan.

Onnistunut kasisolmu

Siitä lähdimme sitten kokeilemaan kiipeämistä ja varmistamista seinälle. Minulle kasisolmun tekeminen ei muistunut mieleen ihan niin nopeasti, mutta varmistaminen sujui pian jo vanhastakin muistista.

Silmä tarkkana pidetään kaveri turvassa

Hirmu mukavaa oli sekä varmistaa että kiipeillä. Seinällä kiipeily on kyllä haastavampaa kuin kalliolla, itse sen ainakin niin koen. Ja vaikka ensin näyttää, että tässä on vain yksi seinä kiivettävänä, löytyy siitä kymmeniä erivärisin ottein merkittyjä reittejä. Ensimmäiset menikin ihan helposti, mutta kaksi viimeistä piti jo jättää kesken, kun ei enää ollut voimia eikä älyä edetä. Minulle oli joissain kohti helpompi edetä, kun raajoissa löytyy pituutta, kun taas kaverini sai ihan kunnolla kurotella ylettäekseen. Kurssi kesti kolme tuntia ja takana oli työpäivä ja muut hulinat, niin yhdeksän aikaan illalla lopetellessä oli aikalailla jo puhti pois.

Tässä varmistetaan että kummallakin on kiinnitykset kunnossa

Aika paljon saisi parantaa varsinkin jalkatyöskentelyä. Suurimman osan työstä tekee käsillä, vaikka jalat olis vahvemmat. Tosin aika vähän on nyt tulltu lihaskuntoa alaraajoihin treenattua. Menee pitkälti yläkroppa painoitteisena useimmiten kaikki sirkustreenitkin.
Ensi viikolla mennään sitten ilman ohjaajaa jo keskenämme kiipeämään ja varmistamaan. Katsotaan saako ne kesken jääneet reitit tehtyä loppuun. Vähän jäivät nimittäin kaivelemaan...

Viikonloppuna on ystävällä isommat syntymäpäiväjuhlat, joten laajamittaiset urheilusuoritukset voivat jäädä vähiin, mutta lauantaina voi ehkä päästä luistinten päälle jäälle. Lisää juttuja siis tulossa pian. :)