Potkukelkkailun MM-kisat 2016

Viime viikonloppuna pidettiin Multialla potkukelkkailun MM-kisat. Kuulin kisoista töissä opiskelijaltani, joka on sieltä kotoisin. Kuulosti kyllä niin hyvältä, että sitä on pakko lähteä kokeilemaan! Osallistumismaksukin oli hyvin edullinen, vain 5 euroa. Kisat pidettiin lauantaina ja se taisi olla keskiviikko, kun sain ajatuksen osallistua itsekin. Valmistautuminen oli siis huikea. Lajivalikoimassa oli muun muassa naisten parisprintti ja hauskempihan sinne olisi porukassa lähteä kuin yksin ja siksi pyysin ystäväni Jutan mukaan. Hänkin innostui ja sitten aloitettiin etsimään ensimmäiseksi piikkareita!

Löysin omani torista ja maksoivat vain 5 euroa! Kaiken lisäksi olivat vielä Suomen väreissä. Löysin piikkarit torstaina torista ja perjantaina niiden myyjä kiikutti ne vielä ystävällisesti työpaikalleni töistä lähtiessäni. Olivat oikein sopivat ja hyväkuntoiset.

Tein vielä illalla ilmoittautumiset netissä, koska olimme odottaneet aika viime tippaan sen kanssa ystäväni mahdolliseen flunssaan sairastumisen vuoksi. Piti keksiä jokin hyvä joukkueen nimi, sellainen mikä olisi vähän virallisempi. Jyväskylän Potku, siinähän se, todella toimiva ja tilaisuuteen sopiva. Juttakin oli nimestä innoissaan.

Toinenkin ystäväni oli tapahtumasta niin innoissaan ja halusi mukaan, että päätimme ilmoittautua vielä hyväntekeväisyyshaasteviestiin, jossa olisi kolme osallistujaa. Perjantai illalla olikin kova rumba kisa-asuja suunnitellessa. Haasteviestissä ideana oli pukeutua hassusti ja kelkan olisi voinut tuunata mieleisekseen. Parisprinttiin asut olivat teemaltaan limenvihreät. Meillä oli Niken legginsit, joissa limenvihreät printit. Siihen vielä limenvihreä takki kummallekin. Ja hiukset kummallekin ranskalaisille leteille. Näytimme hyvin tehokkailta!

Haasteviestiin päätimme laittaa kaikille samanmoiset letit, kirjavat legginsit, värikkäät pannat päähän, mustat takit ja punaiset aurinkolasit. Ei mitään kovin räväkkää, mutta ainakin yhteneväistä.

Lauantaina aamulla toinen ystävistäni ilmoittikin, että hän ei pysty lähtemään mukaan. Ensin näytti siltä, että ei siihen ketään enää saa tilalle, joten jättäisimme haasteviestin väliin. Mutta sitten saimmekin napattua yhden Jutan ystävistä matkaan. Lähdimme matkaan ajoissa ja olimme puolitoista tuntia ennen starttiamme jo ilmoittautumassa.

Paikan päällä oli paljon ihmisiä ja kunnon markkinatunnelma. Kävimme hakemassa kelkat, jotka sai paikan päältä lainaan veloituksetta. Siinä sitten alkoi vasta harjoittelu. Otimme mallia muiden suorituksista ja potkuttelimme urheilukentälle tehtyä jäärataa ympäri. Korkeita, voimakkaita potkuja ja virtaviivainen asento. Kaarteet olivat vähän jännittäviä, ettei niissä kaatuisi kovassa vauhdissa. Kelkat olivat kisakelkkoja, ei mitään perinteisiä Esloja. Päädyin siihen että potkin kisassa koko ajan samalla jalalla, vahvemmalla, oikealla jalallani. Se olisi myös ulompi jalka, jolloin kaarteissa olisi helpompi ohjata. Emme tosiaan olleet potkukelkkaan koskeneetkaan ennen kisapäivää, joten olimme mukana käytännössä vain kovalla itseluottamuksella ja hienoilla kisa-asuilla varustettuna. 

Ohjelmassa oli 1500m- matkat ja sitten piti alkaa miesten parisprintti, jonka jälkeen naisten. Olimme vaihtamassa vaatteita, kun 1500m-kisa oli menossa. Ajattelimme, että ehdimme siitä katsomaan miesten sprintin hyvin. Kuulimme pukuhuoneelle, että kuuluttaja kuuluttaa nimiämme ja katsoessani ulos kentälle, näin kaikki naiset lähtöviivalla! Siitähän vasta paniikki tuli! Huusin Jutalle, että nyt juoksen sanomaan, että ollaan tulossa. Juoksin kentän yli lähtöviivalle, jossa juuri ehdin kuulla ..valmiit, PAM! Olin aivan tyrmistynyt, että mitä tapahtui, tässäkö tämä nyt sitten oli. Naisen potkivat jo pitkällä ensimmäisessä kaarteessa, kun sadattelin kentän laidalla. Joku mies huusi, että hyppää vaan vielä mukaan, mutta eihän siinä enää olisi ehtinyt. Toimitsijalle käytiin sanomassa, että emme olleet ehtineet mukaan ja saimme tiedon, että voimme lähteä miesten lähdössä. Mikäpäs siinä, ajastahan se kisa käydään. Jotenkin niin meidän tyylistä että emme ole missään tyttöjen sarjassa, vaan Miesten!

Sitten koitti meidän hetkemme miesten kanssa samalla viivalla. Miehet olivat ystävällisiä ja ottivat sarjaansa meidät mielellään mukaan. Parisprintissä siis oli kummallakin oma kelkka, kumpikin potkisi 3x300m ja vaihto tapahtui aina selkään koskettamalla kierroksen välein. Lähdin ensimmäisenä ja olin jopa hetken yhtä miestä edellä. Mutta sen jälkeen saimmekin pitää perää koko loppukisan. Ei ainakaan tarvinnut murehtia, että kuinka jonkun ohi pääsisi. Potkin niin kovaa, kuin vaan pystyin, koska matka ei ole pitkä. Vaihdot sujuivat rauhallisesti, kaarteissa oli hieman sohjoa, mikä toisella kierroksella meinasi ajaa minut ulkokaarteeseen. Kovaa me mentiin ja kaikkemme annettiin. Veren maku oli suussa maaliin päästessä, kirjaimellisesti. Oli hieno kisa! Ensimmäinen MM-kisa kummallekin!

Siinä päästelen täysiä maalisuoralla

Meillä oli edessä vielä haasteviesti, siinä jokainen meni yhden 300 m kierroksen kerran, käyttäen samaa kelkkaa. Aina lähdössä kelkan vaihto. Mentiin rauhakseltaan ja oli mukava olla tunnelmassa mukana. Lähtijöitä oli varmaan noin 50. Jutta lähti ensin, keskimmäisenä Jutan ystävä ja sitten viimeisenä minä. Olihan minun siinä lopussa pakko ohittaa yksi kovempaa menevä nainen. Ei sitä ihan pystynyt ilman kisamieltä menemään.

Haasteviestistä en tuloksia ole edes nähnyt, jos niitä edes tulee. Mutta parisprintissä saimme sijan 8. Eli viimeisiä. Eihän tuo nyt yllättänyt, mutta ei me huonostikaan pärjätty. Kärjestä jäätiin kyllä melkein minuutilla, mutta sijasta 7 jäätiin vain viisi sadasosasekuntia. Jos olisimme olleet samassa lähdössä, olisi varmasti saanut aikaiseksi hieman tiukemman loppukirin. Mutta mitalit jäivät nyt kenties ensi vuoden haaveiksi. J

Se mikä harmitti, niin meidän hieno joukkueen nimi, Jyväskylän Potku, oli kuuluttajan mielestä Jyväskylän Polku. Tuloksissa komeili samainen polku. Huomautin asiasta pariinkin otteeseen, mutta eivät sitä ole nähtävästi vaihtaneet.

Olo oli kisan jälkeen todella väsynyt ja lihakset kipeytyivät huolella. Vatsat, selkä, potkupohje ja reidet olivat kyllä saaneet osansa. Ei mitään turhaa hommaa tuo potkuttelu! Todella hauska kokemus ja tuskin jää viimeiseksi laatuaan.

Kiipeilytarinoita tulossa ja varmasti muutakin! Mukavaa viikon jatkoa!