Tällä viikolla lähdettiin tiistaina taas seiniä päin ja olo
oli aivan eri. Sain läpi useita reittejä ja fiilis oli mahtava! Edeltävästä
kerrasta oli jo jäänyt hieman lannistunut fiilis ja motivaatio meinasi olla
hukassa paikalle mennessä. Kun huomasin, että nyt on voimia ja reitit ei jää
kesken, sain taas itseeni uutta uskoa lajin suhteen!
Tuskailtiin sitten yhden reitin kanssa vaikka kuinka kauan,
kun haluttiin vaan todeta se niin mahdottomaksi. Paikan ohjaajaltakin kysyttiin
neuvoja sen suhteen. Hän oli sitä mieltä, että kokeiltaisiin jotain muuta,
mutta eihän silloin ainakaan voi luovuttaa. Ilmeisesti kovin monikaan ei ollut
sitä reittiä saanut läpi. Kysyttiin sitten yhdeltä paikan vakikävijöistä, että
onko hänellä jotain vinkkiä. Hän näytti meille, miten itse sen menee, joten
kävi ilmi, että hänellä raajat vain ulottuu paremmin, pituus ei meillä
riittänyt. Aika hankalalta se kyllä konkarin suorittamanakin näytti. Kuulemma tuollaiset
kulmareitit ei ole kovin suosiossa.
Siinä mä olen jumissa ja tukevasti. Noilla punaisilla otteilla yritettiin ylöspäin.
Suunnitelmissa on nyt yrittää käydä kiipeilemässä kerran tai kaksi kuukaudessa, jottei opit nyt ihan heti unohdu. Kyllähän se siellä kalliolla olisi niin paljon mielekkäämpää, joten sitä varten olisi alaköysivarmistamisen kurssi tulossa, jos siihen lähtisi.
Ensi viikolla tulee juttua ilma-akrobatiasta. Mukavia kevätpäiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti