Levi Arctic Challenge

Viime viikolla oli miniloma Levillä. Koko kesän odotettu Arctic Challenge oli vihdoin käsillä! Kisatoveri oli tässä kesän aikana hieman hakusessa, mutta asioilla on tapana selvitä. Lähdin reissuun aivan tuntemattoman tyypin kanssa, joka osoittautui raudanlujaksi mimmiksi ja todella hyväksi tyypiksi. Satu bongasi mun ilmoituksen Lost in Kajaani-kisan seikkailijapankista, jossa olin etsinyt itselleni kisakumppania Kajaanin seikkailuun. Tutustuaksemme toisiimme päätimme lähteä tekemään road tripin ensin Leville. Kerrassaan reipas idea!

Torstaina nähtiin mun pihalla, kun Satu haki mut kyytiin. Siitä se reissu sitten alkoi. Perjantaina otettiin lämmittelyä vuokraamalla fatbiket ja ajeltiin niillä Levitunturia ympäri ja ylös . Siinä sitä hurahtikin nopsaan kuutisen tuntia hyttysten ja muiden kavereiden syötävänä. Aika hurja helle oli saavuttanut Lapin ja jännäsimme, miten kisassa jaksaa tarpoa siinä kuumuudessa.

Arctic Challenge ei ole sinänsä kisa, vaan enemmänkin tapahtuma. Siinä on ajanotto, mutta aikoja ei julkaista missään eikä parhaimpia palkita. Kyse on asenteesta, itsensä ylittämisestä ja haastamisesta, kaverin auttamisesta ja yhdessä tekemisestä. Mersun pisteeltä sai naamaansa kunnon sotamaalauksen, mikä oli mukava lisä koko hommaan. Kisan organisaattorina toimii Laura Peippo, joka laittoi jokaisen lähtöryhmän matkaan lämmittelyllä ja kunnon kannustuksella. Lähdöt oli porrastettu vartin välein ja yhteensä osallistujia oli yli 500! Mukaansa jokainen pari sai oman ihanan, rakkaan pöllin, jota kannettiin koko matka mukana. Pöllit valikoitui kaikille sattumanvaraisesti. Saattoi olla pieni, mutta painava tai iso mutta kevyt. Me saatiin ihan kompakti pölli, jolla on nyt yhteishuoltajuus. Satu sai ensimmäisenä viedä pöllin kotiin. Vaihdetaan sitten vaikka puolivuosittain. ;)

Reitti kulki 10km matkan ylös ja alas tunturia. Alussa uitiin Paskalammen yli eturinteen alle. Ihanan virkistävää siinä kuumuudessa. Pöllikin kellui mukavasti mukana. Ensimmäiselle oli ylittää ja alittaa isoja kaapelikeloja. Sitten alkoikin tarpominen eturinnettä ylös. Ylhäällä odotti erilaisia tehtäviä isojen renkaitten parissa. Piti hakata rengasta lekalla ja saada se liikkumaan pari metriä. Traktorinrengasta piti kääntää viisi kertaa ympäri ja sitten vielä vetää kaveria renkaassa pieni matka. Nämä meni mukavasti ja joutuisasti. Siitä lähdettiin kohti kisarinnettä ensin suossa rämpien ja ryömintäesteitä möngerrellen.

Meillä oli hyvä meininki ja vaihdettiin pölliä sylistä toiseen tiuhaan tahtiin. Kisarinteen ylös tamppaaminen oli kovaa hommaa, mutta ylös senkin pääsi ajan kanssa yksi askel kerrallaan. Välillä toinen meistä aina nojasi kädellään toisen selkään, niin se auttoi kiipeämisessä ihan hurjasti. Nojaajakin sai siinä pientä lepuutusta. Meidän lähdössä oli Mersun edustuspareja ja yksi mieskaksikko oli välillä meidän edellä, välillä saatiin jäämään ne hetkeksi taakse. Saatiin siitä pieni kisailuasetelma, kun yritettiin niitten kanssa kilpailla. Muut meidän lähdössä olleet pari oltiin jätetty taaksemme ja edellisten lähtöjen pareja saatiin ohitettua useita.

Ylhäällä odotti isojen kivenlohkareiden kantaminen. Siinä jouduttiin jonkun aikaa jonottamaan omaa vuoroa. Pohdittiin jo, että tehdäänkö sakkokyykyt ja jatketaan, mutta mihinkäs siinä oli kiire. Niitä tehtäviähän sinne huipulle oli kiivetty tekemään. Sen jälkeen alkoi piiiiitkä alamäki ja minä pääsin vauhtiin. Selvästikin mun vahvuus oli alamäissä ja Satu jaksoi puksuttaa paremmin ylämäkiä. Kokeilin välillä myös kieriä rinnettä alas heinikossa, mutta se lähti niin vinoon ja pää meni pyörälle, että ei kovin fiksua. Naurattaa kuitenkin edelleen. :)



Alamäen jälkeen tulee aina ylämäki.. Vai miten se meni? Tässä tapauksessa just näin. Heti kun päästiin alas, oli lähdettävä kiipeämään ylös. Kolmas ja viimeinen huipulle nousu. Nyt alkoi tuntua vähän jano. Pari vesipistettä oli ollut ihan hyvissä kohdissa, mutta kolmas olisi voinut olla ennen tätä viimeistä nousua. Ylhäällä oli luvassa monkey bars ja vettä! Ei mennyt monkey bars ihan niin sukkelaan kuin normaalisti menisi, kun 8 kilsaa tunturia painoi jo kropassa. Tässä kohtaa Mersumiehet taisivat vetää lopullisesti meistä ohi. Vettä tuli juotua ihan liikaa ja maha hölskyen lähdettiin siitä alaspäin.

Seuraavaksi piti kantaa ihan kunnon tukkia sellainen pieni lenkki ryteikössä. Tää tehtävä oli mun mielestä kaikista kovin ja ehkä paras! Tukki olkapäille ja tasasta vauhtia eteenpäin. Joka askeleella tuntui, että lyhenee sentti sentiltä, kun painoa oli niin paljon. Tieto siitä, että eturinteen alla odottava maali on jo lähellä, lohdutti kummasti. Alhaalla odotti vielä tulieste, joka ei ollut kovin kummoinen. Siinä loikattiin sellaisen ison rakovalkean yli. Juuri kun luulit, että nyt saat jo uida maaliin, oli vielä kannettava vettä saaviin reikäisellä sangolla.

Pölli edellä Paskalampeen taas ja maaliin uinti! Vastaanotto oli ihanan kannustava ja saatiin mitä mainioimmat kuksat mitaleiksi. Todella mahtava muisto tapahtumasta tuo kuksa. Mersumiesten kanssa maalissa halattiin hyvästä kisasta. Kiitokset hyvästä kiristä! Voittivat meidät muutamalla minuutilla. Meillä kesti 2 tuntia ja 16 minuuttia tässä koitoksessa. Oltiin tyytyväisiä, annettu kaikkemme ja kovempaa ei oltais päästy. Hieno tapahtuma ja helteestäkin huolimatta jaksettiin kunnialla vetää homma loppuun. Olin niin odottanut kisan jälkeisiä paljuja ja saunoja, joihin seuraavaksi sukelsimme!

 

Paljubileet oli ihan leppoisat. Kuvittelin ehkä hurjempaakin menoa ja ihmispaljoutta. Iltabileetkin jäivät hieman vaisuiksi. Odotimme seuraavan aamun SuperFood-brunssia ja menimme ajoissa nukkumaan. Sunnuntaina pettymys olikin valtaisa, kun paikalle päästyämme saimme tietää, että brunssi oli jostain syystä peruttu! Onneksi koko päivän pelasti suppailu-retki Ylläkselle. Otettiin laudat koko päiväksi ja nautittiin järvestä, maisemista ja auringosta. Todella mahtava palauttelupäivä ennen kotiinlähtöä!

Kiitokset rautaiselle Satulle, huoltojoukoille ja kisan järjestäjille! Hieman kilpailuhenkisenä ihmisenä oli vaikea suhtautua siihen, että omaa aikaa ei voinut vertailla muiden aikoihin. Tämä oli minulle yllättävän suuri asia. En olisi alun perin uskonut, että se olisi mitään merkinnyt. Muutoin kisa oli minulle mieleinen ja hyvin järjestetty. Ensi vuonna sitten kenties uusi reissu. 
Nyt mulla alkaa kolmen viikon loma ja luvassa aika muikeita reissuja!

Moro sano poro!

Jyväsjärvi Triathlon

Kohta kaksi viikkoa vierähtänyt siitä, kun oltiin oikein jännän äärellä! Vähään aikaan ei olekaan niin kovin jänskännyt kuin ennen Jyväsjärvi Triathlonia. Heti sen jälkeen en saanut edes tekstiä aikaiseksi, koska kesä. Tapahtuman järjesti JYNMKY ja kyseessä oli pieni tapahtuma kaikentasoisille. Tarkoitus oli, että kenellä tahansa olisi matala kynnys osallistua. Osallistumismaksu oli hurjat 2e. Paikalle saapui 50 osallistujaa, joista näki, että osa oli enempi tosissaan, toiset taas vähän rennommin. 

Päivä näytti aluksi hieman synkeältä sään puolesta, mutta kisan aikaan hellettä alkoi jo pukata. Olin saanut muutaman kaverin kannustusjoukkoihin ja hieman vaihdoissa avustamaan. Tuli aika lähteä rannalle lähtölaukausta varten.. Uintimatka näytti todella pitkältä ja kävin ensin kastautumassa. Vesi oli todella kylmää! Sitten se kisa alkoi! Ensin uitiin Alban uimarannalta Mattilanniemen sillan ali Alban hotellin laiturin päätyyn saakka, noin 300m. Se oli todella pitkä matka. Yritin uida vapaauintia ja selkää, vaan vettä meni niin  paljon jo hengitykseen, että päätin mennä rauhassa rintauintia. Puolessa välissä kokeilin jopa ylettäisikö jalat pohjaan, jos hetken huilaisin. No ei todellakaan ylttäneet, pakkohan se on vaan jatkaa! Uinti kesti noin 8 ja puoli minuuttia ja taakseni jäi ehkä seitsemän tyyppiä. Otti todella koville. Ajattelin vain, että nyt alkaa sitten ne helpot osuudet, mutta eihän tässä ketään saa enää kiinni..

Vaihto sujui nopsaan, heitin vaan kengät ja sukat jalkaan ja kypärän päähän. Lähdin polkemaan niin kovaa vain kuin pääsin. Tiesin, että sitä jaksan tehdä. Vähän piti Jyväsjärven reitin varrella ihmisiä varoa ja väistellä, mutta yllättävän helposti pääsi kulkemaan. Reittiähän ei oltu mitenkään merkattu tai suljettu muilta. Huomasin ilokseni, että muutaman ihmisen sain ohitettua. Matkan varrella kaikista ei edes tiennyt, ketkä ovat kisassa ja ketkä eivät.  Pyöräilyosuus oli noin 13km ja meni aika kivuttomasti aikaan 26min ja jotain.

Pääsin takaisin Alballe ja heitin pyörän sivuun ja jatkoin heti juoksuosuudelle. Ajattelin, että tämä 4,5km menee helposti ja nopeasti. Vaan jalat ja mahapa oli vähän eri mieltä. Jalat oli ihan veltot ja mahaan pisti. En saanut oikein vauhtia hommaan. Juoksussa kierrettiin Albalta Kuokkalan sillan yli ja takaisin Mattilanniemen sillan yli Alban hotellin eteen. Loppulenkistä sain vähän happoja jaloista pois ja vauhti vähän kasvoi. Yhtään naista en nähnyt juoksuosuudella, muutaman miehen kylläkin. Ajattelin, että sinne ovat menneet jo varmaan nopeimmat maaliin. Juoksuun meni aikaa 22min ja jotain. Maalissa tokaistiin vain, että sieltä tulee naisten nopein maaliin. Mitä ihmettä!!?? Voitinko minä?! En oo koskaan päässyt edes kolmen sakkiin! Aivan mahtavaa! Se fiilis oli huikea! Vaikka olikin kuinka pienestä kisasta kyse, niin yllätys oli suuren suuri. Olin jo pyöräilyssä saanut ohitettua muut naiset, mutta en ollut sitä itse tajunnut lainkaan. Kaverit tuli halaamaan ja onnittelemaan, kun minä vielä ihmettelin, mitä on tapahtunut. Vaikka kuinka olin hidas uimaan, niin ihmeitä voi siis sattua. Luulen, että sitä mun räpiköintiä katsellessa ei kovin moni olis uskonut, että olen eka nainen maalissa. Vähiten varmaan itse.



Olin kuvitellut, että uintiin olisi mennyt vielä pidempi aika, samoin kuin pyöräilyyn. Juoksuun taas olin ajatellut menevän pari minuuttia vähemmän. Kuvittelin että olisin maalissa jossain tunti ja 10 min kohdalla. Juoksuosuudella hoksasin kuitenkin kellosta, että saan alitettua tunnin! Loppuaika olikin 57min ja jotain. Kokonaissijoituksessa olin 16. Huikeeta! Uintiosuudella ajattelin, että tää on eka ja vika triathlon mulle, mutta maalissa tulin ehkä toisiin ajatuksiin. Palkinnoksi sain lahjakortin Laajavuoren Seikkailupuistoon, hyödyllisempi kuin mitali! Kiitoksia järjestäjille hyvästä kisasta! Ensi vuonna on 10. vuosi Jyväsjärvi Triathlonille, niin pitäähän sitä juhlavuotenakin osallistua.

Suuri kiitos mun ihanalle tukijoukolle kisassa!

Rullaillen Jyväsjärvellä

Hellurei helteiden huumasta! Tai sadetta tainnut pukata myös jonnin verran… Oon halunnut pienen tekstin omistaa rullaluistelulle. Ei mikään mediaseksikkäin laji tai ehkä muutenkaan niin  kovin suosittu tällä hetkellä, mutta mun mielestä, ah niin ihanaa kesähommaa! Sen epäsuosion huomaa tosiaan myös kauppojen hyllyillä. Mulla on ollut yli kymmenen vuotta vanhat luistimet, joille olen yrittänyt löytää eläkkeelle päästäjää jo viimeisten kolmen vuoden ajan. Tänä kesänä tuli vihdoin tärppi ja sain antaa mun ihanille, vanhojen miesten kalsareiden värisille luistimille pääsyn kierrätykseen. Nämäkään uuden uutukaiset luistimet eivät täyttäneet kaikkia haluamiani kriteereitä, mutta oli jo pakko luovuttaa ja nöyrtyä valitsemaan sellaiset ”melkein”-luistimet. Ekassa kuvassa on nämä mun uudet luistimet, muissa kuvissa saatte vielä ihastella mun vanhoja luikkareita.



Merkkimaailmaa rullaluistimissa hallitsee K2. Sille ei ole kilpailijaa, joka tekisi yhtä laadukkaita luistimia. Ainakaan kukaan ei myönnä. Kaikki muut luistimet ovatkin sitten jokseenkin sekundaa, jos aikoo usein luistella ja saada siitä nautinnollisen kokemuksen.  Jostain syystä koin, että K2-luistimet eivät istuneet lestiltään jalkaani ja kantapää nousi kengässä, kun potkaisi kunnolla. Tulin jo ihan hulluksi etsintöjeni kanssa. Halusin renkaat, jotka ovat vähintään 90 mm, halusin kunnollisen kiristyksen, ei normaaleja nauhoja rusetille. K2:lla on mahtava Boa-kiristystekniikka, jolla saa helposti luistimen jalkaan ja pois, ilman turhia irvistelyjä. Sitten on vielä se väri.. Naisten luistimissa violettia, vaaleansinistä, vaaleanpunaista, sinistä jne.. En tykkää. Kaikki himoitsemani värit löytyivät aina miesten luistimista, oranssia, mustaa, punaista, vihreää… Tämän vuoden K2 -luistin naisille ysikympin renkailla ja Boa-kiristyksellä oli sininen ja hölskyi kantapäästä.



Olin taas umpikujassa. Päädyin tilaamaan netistä edellisen vuoden mallin K2- luistimen, löysin hyvänväriset: limeä ja valkoista! Ei hölskynyt kantapäästä, mutta ei ollut Boaakaan! Siinä se sitten tuli se hetki, missä jouduin tinkimään, ihan perusnauhat. Nyt sitten kiroilen niiden nauhojen kanssa joka kerta, kun laitan luistimia jalkaan. Mutta kun liikkeelle pääsee, niin ei niitä nauhoja enää muista. Ihanaa, miten se uusi luistin nyt rullaa!



Vakiolenkki mulla on kiertää Jyväsjärvi ympäri, se on noin 13 km.  Välillä kun innostuu, menee sen sitten vaikka kahdesti. Se on mahtava reitti! Ei liikaa mäkiä ja asvaltti suht hyvässä kunnossa. Maisemat on upeat ja ihana järven tuoksu huumaa joka kerta pään.  Oon saanut ihan tosissaan tehdä töitä, että saan sen lenkin mentyä vanhoilla luistimilla likelle 40minuuttia. Tavoite on ollut saada 40 minuuttia alitettua. Ajattelin, että uudet luistimet auttaisivat vaikka edes pari minuuttia. Kappas, kuinka kävikään! Enkat on nyt 37min 30s. Tuota aikaa en vetänyt vielä edes aivan täysiä. Joten tälle kesälle napsahti uusi tavoite ja se on alittaa 35min!



Olen koko ajan pyrkinyt kehittämään myös luistelutekniikkani paremmaksi ja kaiketi siinä hyvin onnistunutkin. Kokeilin tänä kesänä ensimmäistä kertaa luistelua myös sauvojen kanssa, mutta se oli jokseenkin hankalaa. Olen niin tottunut vetämään lenkkiä matalana, kädet reippaasti vauhtia antaen, että sauvat saivat jäädä vielä varastoon miettimään annanko niille uutta tilaisuutta. Koin, että ne olivat hidaste ja suorastaan tiellä. Tosin varmasti tekniikasta ja tottumisesta olisi paljon myös kiinni.



Saanko vielä vähän lisää hehkuttaa Jyväsjärven lenkkiä?! Kuvissa näkyy vähän maisemia reitin varrelta. Suosittelen tutustumaan. Sitä voi kulkea ainakin pyörällä, jalkaisin ja luistimilla. Sen voi pilkkoa siltojen avulla myös pienemmiksi lenkeiksi, 8km, 5km, 4km. Lähde rohkeasti kokeilemaan rullaluistelua, jos et ennen ole sitä tehnyt tai kaiva kaapissa lojuneet luistimet esiin! Luistellessa tulee hiki, mutta viima ihanasti viilentää, kun viiletät menemään.  Tekee hyvää keskivartalolle ja pepulle! Nyt sitten vaan odottelemaan sateiden loppumisia…



Jännät paikat odottaa mua viikonloppuna! Se ois Jyväsjärvi Triathlon lauantaina. Oikeesti ihan pelottaa, että miten mä siitä uimisesta selviän. Vähän ahdistaa jo ajatus siitä, että muut on jo pyörien selässä, kun minä yritän räpiköidä vedestä. Kerron sitten ensi viikolla, miten siinä kävi!

Bridal Bootcamp

Takana on Reeniviikko oikein isolla ärrällä! Ihan heti ei muistu mieleen, että noin kovaa ja paljon olisi tullut reenattua kuin menneellä viikolla. Oli nimittäin Bridal Bootcamp! Ystäväni, ravintovalmentaja Miia, on menossa naimisiin ja hän sanoi minulle, että hänet pitäisi saada hääkuntoonkin kesän aikana. Minullehan ei kannata noin tokaista, ilman seuraamuksia. Siispä suunnittelin hänelle viikoksi treenit, oikein excelöin ne, Olin aivan intona kun sain toteuttaa tällaisen pienen projektin! Tällaista lisää!

Lajit valikoin paljolti sen mukaan, mitä tuleva morsion ei ole vielä kokeillut ja on puhunut, että haluaisi testailla. Kuntoa hänellä kyllä riittää, mutta treenaus on pitkälti ollut salipainoitteista, lenkkeilyä, pyöräilyä yms.  Ajattelin että töiden ja levon vuoksi viisi treeniä viikkoon olisi hyvä määrä. Tavallaan viikko alkoi sillä Kiimasen Savulenkillä, mutta se ei kuulunut itse treeniohjelmaan. Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina mentiin Crossfit tunnille. Siellä sattui olemaan vielä kaiken lisäksi avoimet ovet ja menimme Muscle&Power- tunnille. Tunti ei kyllä kovin muskelimainen ollut, koska teimme boxihyppyjä, köysikiipeilyä, käsilläseisontoja ja viivajuoksua. Todella mainio tunti ja Miia tykkäsi!

Maanantaina oli vuorossa kovasti odotettu wakeboarding. Jyväskylässä on kaapelivetoinen rata muutamilla esteillä. Se aloitti toimintansa viime kesänä ja minä olen siellä muutamia kertoja käynyt ottamassa tuntumaa esteisiinkin. Omistan ihan oman postauksen wakeboardingille kyllä joku kerta lähiaikoina. Mua jännitti ihan kauheesti mennä sinne pitkästä aikaa ja myös Miian puolesta, että kuinka sen käy. Hyvinhän sen lopulta sitten kävi! Kovasti piti tehdä töitä, että lauta alkoi pysymään pinnalla, mutta kyllä se lopuksi pieniä pätkiä jo liikkui niin kuin pitikin. Meinasin, että Miialla menee jo kohta hermo siihen kaatuiluun, mutta sisua vaan löytyi ja niin sekin vaan tokaisi, että uudestaan pitää päästä! Minä sain kokeiltua paria eri estettä ja muutamat lipat vedin toisessa, joten sitä siis treenaamaan vaan lisää! On se vaan niin hauska laji, menkää kokeilemaan: www.gr8wake.fi!

Vuorossa oli tiistai. Tiistaille olin luvannut morsiamen toiveen toteuttaa ja päätös treeneistä oli hänellä. Oltiin pohdittu seinäkiipeilyä tai Laajavuoren seikkailupuistoa. Mutta kun tiistai koitti ja crossfit ja wakeboarding painoivat jo takana, oli Miialla käsistä puhti poissa. Muutin suunnitelman lennosta mäkivedoiksi Laajavuoren rinteeseen. Sinne sitten kauheessa helteessä rinteen päälle kavuttiin ja lähdettiin tekemään spurtteja ylämäessä. Tehtiin spurtteja, sivuloikkia ja askelkyykkyjä. Kavuttiin vuorelta alas ja rinteen juurella oli vielä ihana haaste Mobyn kappaleen Bring Sally down, bring Sally up- kappaleen tahtiin. Siiinä me sitten kyykättiin reilu kolme minuuttia ja pidettiin kyykky vaakatasossa aina kun kappaleessa sanottiin down. Ylhäällä sai käydä vain kun laulettiin up. Ja se todella oli vain käynti. Aika pitkää staattista pitoa tuli ja loppu oli jo aikalailla tuskaa. Käytiin sen jälkeen pulahtamassa vielä lammessa, että saatiin jaloille pieni kylmähoito. Tuo biisi oli kyllä aivan mahtava treenibiisi, mitä voi soveltaa vaikka mihin liikkeisiin! Ja siitä se idea sitten lähtikin…

Keskiviikkona oli suunnitelmissa itse Bootcamp-tunti! Suuntasimme Alban rantaan nurmikolle telmimään. Miia oli innostunut crossfitissä käsilläseisonnan saloista ja niitä minä lähdin myös opastamaan. Sain paikalle pari muutakin ystävää treenaamaan! Ihanaa, kun saa ihmiset innostumaan liikkumisesta ja näkee, että heillä on hauskaa ja he nauttivat. Tai kyllä sieltä välillä jotain mutinaa taisi kuulua ja kirosanojakin mahtui joukkoon… mutta lopputulos oli varmasti hyvä! Tehtiin aluksi lämmittelyliikkeinä kässäriin valmistavia liikkeitä, joissa otetaan vähän painoa käsille. Erilaisia hyppyjä käsien varassa, kottikärrykävelyjä eteen ja taakse, ryömimistä toisen ali, hyppyjä yli jne. Miialla on hyvä liikkuvuus, joten käsilläseisonnassa asennosta tuli hyvä. Ylös pääseminen tarvitsi lopussa enää pienen avustuksen. Huima kehitys siihen nähden, ettei ole kyseistä liikettä tehnyt aikuisiällä ja vielä sunnnuntain crossfitissä homma oli täysin uutta.  Tämän kesän aikana kässäri tulee varmasti sujumaan jo ilman avustusta!
Lopussa oli sitten muutama sarja mitä tehtiin omaan tahtiin. Parin kanssa tehtiin vatsakiusoja, joissa toinen menee selälleen maahan ja toinen ottaa jaloista kiinni ja pitää ne ylhäällä. Parin tehtävä on pitää lantio suorassa ja kroppa tiukkana. Sitten jaloista pitävä kaveri alkaa kiusaamaan ja päästää aina välillä toisesta jalasta hetkeksi irti. Näitä tehtiin 2x20. Sitten oli vuorossa kyykkyhypyt ja linkkarit. Tehtiin 6 hyppyä,  1 linkkari, 5 hyppyä, 2 linkkaria jne.. Olis voinut aloittaa 10 hypyllä, olin liian kiltti. Paras oli lopussa, kun vedettiin siihen päälle vielä parikin Sally-biisiä! Vedettiin punnerruksia käänteisesti, niin että kun tuli down, pidettiin kroppaa lankussa ja up-kohdissa tehtiin yksi punnerrus. Ihan lopussa oli pakko puottaa jo polvet maahan, teki aika tiukkaa! Toinen biisi tehtiin selällään, niin että down-kohdissa vietiin jalat suorana alas, mutta ei aivan koskettaneet maahan. Up-kohdissa käytettiin jalat suorana ylhäällä. Huikee setti, sanon minä, vaikka itse suunnittelinkin!!!

Torstaina koitti lepopäivä. Hetken harkitsin töihin menoa pyörällä, mutta päätin, että oikeasti on nyt pakko pitää ihan täysin lepoa. Näiden suunniteltujen treenien lisäksi olin nimittäin myös käynyt muutaman kerran rullaluistelemassa, polkujuoksulla ja keikkunut taloyhtiön katolla harjaten kuuden asunnon talosta puoli kattoa sammaleista. Suunnitelmissa oli Miian kanssa lauantai aamulle vielä maastopyöräilyä, mutta se me jouduttiin sitten perumaan meistä johtumattomista syistä. Toteutamme sen sitten myöhemmällä. Minä sen sijaan menin perjantaina illalla parin kaverin kanssa Tikkakosken metsiin. Oli oikein mukava maastopyörälenkki sopivasti polkuja ja latupohjia pitkin. Ei ole siellä suunnalla juurikaan tullut käytyä.

Lauantaina olikin sitten yllätyssuunnitelma, kun veljeni pyysi kanssaan purjelautailemaan! Meillä on iskältä perinnöksi jäänyt varmasti 30 vuotta vanha purjelauta, jolla on muutamina kesinä tullut hieman opeteltua purjehtimaan. Veljeni on ostanut itselleen oman uudemman laudan, jonka purjetta en jaksa edes nostaa vedestä. Tuo vanha ruppana purje ja lauta ovat minulle aivan riittävät. Päivä oli pitkä ja kuuma, tuulta oli osin välillä liikaa, ainakin puuskittain. Sain minä kuitenkin purjehdittua lopussa jo niihin suuntiin, minne halusinkin! Joskus oon joutunut uimaan laudan kanssa järveltä takaisin.. Hieno tunne, kun saa kesytettyä sen välineen ja ohjaat sitä itse, etkä ole vain matkustajana. Joskus vaan niin hemmetin vaikee ymmärtää niitä tuuulensuuntia. Purjelautailustakin voin joskus kertoa pidemmän stoorin. Jos vaikka tänä kesänä sais aikaseks harjoitella sitä useemmankin kerran.

Tässä pieni tiivistelmä viikosta:

Sunnuntai: 
Crossfit

Maanantai:
2x Jyväsjärven ympäri rullaluistimilla

Wakeboarding

Tiistai:
Polkujuoksulenkki

Laajavuoren mäkivedot

Katon harjaus (2h)

Keskiviikko:
Bootcamp Alban rannassa

1x Jyväsjärven ympäri rullaluistimilla

Torstai:
Lepo!

Perjantai:
Maastopyöräilyä

Lauantai:
Purjelautailua
1x Jyväsjärven ympäri rullaluistimilla

Nyt sitten sunnuntai aivan totaalista rötväystä sohvalla maaten, tätä tekstiä kirjoittaen. Koirat tuhisee vieressä ja yks suklaalevy on jo tuhottu. Tässä kohtaa voi miettiä, että mitä herkkua vielä sais kaapista riivittyä, koska minnekään en aio tänään jaksaa vääntäytyä. Ens viikolla sitten täydempi työviikkko ja kevyemmät reenit. Jos tarvitsette jotain tämän tapaista suunnitelmaa tai muuta aktivointia, niin multa voi kysyä. Suunnittelen mielelläni, autan, ohjaan, mitä vaan. Kiitos kuluneesta viikosta Miialle ja myös muille treenikumppaneille! En ois saanut tehtyä tätä kaikkea todellakaan yksin. Huimia suorituksia kaikilta meiltä!