Hellurei helteiden huumasta! Tai sadetta tainnut pukata myös
jonnin verran… Oon halunnut pienen tekstin omistaa rullaluistelulle. Ei mikään
mediaseksikkäin laji tai ehkä muutenkaan niin
kovin suosittu tällä hetkellä, mutta mun mielestä, ah niin ihanaa
kesähommaa! Sen epäsuosion huomaa tosiaan myös kauppojen hyllyillä. Mulla on
ollut yli kymmenen vuotta vanhat luistimet, joille olen yrittänyt löytää
eläkkeelle päästäjää jo viimeisten kolmen vuoden ajan. Tänä kesänä tuli vihdoin
tärppi ja sain antaa mun ihanille, vanhojen miesten kalsareiden värisille
luistimille pääsyn kierrätykseen. Nämäkään uuden uutukaiset luistimet eivät
täyttäneet kaikkia haluamiani kriteereitä, mutta oli jo pakko luovuttaa ja
nöyrtyä valitsemaan sellaiset ”melkein”-luistimet. Ekassa kuvassa on nämä mun uudet luistimet, muissa kuvissa saatte vielä ihastella mun vanhoja luikkareita.
Merkkimaailmaa rullaluistimissa hallitsee K2. Sille ei ole
kilpailijaa, joka tekisi yhtä laadukkaita luistimia. Ainakaan kukaan ei myönnä.
Kaikki muut luistimet ovatkin sitten jokseenkin sekundaa, jos aikoo usein luistella
ja saada siitä nautinnollisen kokemuksen.
Jostain syystä koin, että K2-luistimet eivät istuneet lestiltään
jalkaani ja kantapää nousi kengässä, kun potkaisi kunnolla. Tulin jo ihan
hulluksi etsintöjeni kanssa. Halusin renkaat, jotka ovat vähintään 90 mm,
halusin kunnollisen kiristyksen, ei normaaleja nauhoja rusetille. K2:lla on
mahtava Boa-kiristystekniikka, jolla saa helposti luistimen jalkaan ja pois,
ilman turhia irvistelyjä. Sitten on vielä se väri.. Naisten luistimissa
violettia, vaaleansinistä, vaaleanpunaista, sinistä jne.. En tykkää. Kaikki
himoitsemani värit löytyivät aina miesten luistimista, oranssia, mustaa,
punaista, vihreää… Tämän vuoden K2 -luistin naisille ysikympin renkailla ja
Boa-kiristyksellä oli sininen ja hölskyi kantapäästä.
Olin taas umpikujassa. Päädyin tilaamaan netistä edellisen
vuoden mallin K2- luistimen, löysin hyvänväriset: limeä ja valkoista! Ei
hölskynyt kantapäästä, mutta ei ollut Boaakaan! Siinä se sitten tuli se hetki,
missä jouduin tinkimään, ihan perusnauhat. Nyt sitten kiroilen niiden nauhojen
kanssa joka kerta, kun laitan luistimia jalkaan. Mutta kun liikkeelle pääsee,
niin ei niitä nauhoja enää muista. Ihanaa, miten se uusi luistin nyt rullaa!
Vakiolenkki mulla on kiertää Jyväsjärvi ympäri, se on noin
13 km. Välillä kun innostuu, menee sen
sitten vaikka kahdesti. Se on mahtava reitti! Ei liikaa mäkiä ja asvaltti suht
hyvässä kunnossa. Maisemat on upeat ja ihana järven tuoksu huumaa joka kerta
pään. Oon saanut ihan tosissaan tehdä
töitä, että saan sen lenkin mentyä vanhoilla luistimilla likelle 40minuuttia.
Tavoite on ollut saada 40 minuuttia alitettua. Ajattelin, että uudet luistimet
auttaisivat vaikka edes pari minuuttia. Kappas, kuinka kävikään! Enkat on nyt
37min 30s. Tuota aikaa en vetänyt vielä edes aivan täysiä. Joten tälle kesälle
napsahti uusi tavoite ja se on alittaa 35min!
Olen koko ajan pyrkinyt kehittämään myös luistelutekniikkani
paremmaksi ja kaiketi siinä hyvin onnistunutkin. Kokeilin tänä kesänä
ensimmäistä kertaa luistelua myös sauvojen kanssa, mutta se oli jokseenkin
hankalaa. Olen niin tottunut vetämään lenkkiä matalana, kädet reippaasti
vauhtia antaen, että sauvat saivat jäädä vielä varastoon miettimään annanko
niille uutta tilaisuutta. Koin, että ne olivat hidaste ja suorastaan tiellä.
Tosin varmasti tekniikasta ja tottumisesta olisi paljon myös kiinni.
Saanko vielä vähän lisää hehkuttaa Jyväsjärven lenkkiä?! Kuvissa näkyy vähän maisemia reitin varrelta. Suosittelen tutustumaan. Sitä voi kulkea ainakin
pyörällä, jalkaisin ja luistimilla. Sen voi pilkkoa siltojen avulla myös
pienemmiksi lenkeiksi, 8km, 5km, 4km. Lähde rohkeasti kokeilemaan rullaluistelua,
jos et ennen ole sitä tehnyt tai kaiva kaapissa lojuneet luistimet esiin! Luistellessa
tulee hiki, mutta viima ihanasti viilentää, kun viiletät menemään. Tekee hyvää keskivartalolle ja pepulle! Nyt
sitten vaan odottelemaan sateiden loppumisia…
Jännät paikat odottaa mua viikonloppuna! Se ois Jyväsjärvi
Triathlon lauantaina. Oikeesti ihan pelottaa, että miten mä siitä uimisesta
selviän. Vähän ahdistaa jo ajatus siitä, että muut on jo pyörien selässä, kun minä
yritän räpiköidä vedestä. Kerron sitten ensi viikolla, miten siinä kävi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti