Vuosi sitten hommasin
retkiluistimet ja ihastuin hommaan ihan täysin. Tänä vuonna talvi on ollut
oikein antoisa hyvien jäiden puolesta ja luistimilla on tullut kilometrejä ihan
mukavasti. Alkuvuodesta kuulin, että Kuopiossa järjestetään jäämaraton ja sinnehän minä
suuntasin viikko sitten.
Matkavaihtoedot olivat 200 km,
100 km, 50 km tai 25 km. Valitsin 50 kilsan matkan. 100 ja 200 kuulosti aika
hurjilta. Tuossa Jyväsjärvellä ei kovin montaa tuntia jaksa pyöriä kolmen
kilometrin lenkkiä ympäri, se rupee jo vähän kyllästyttään ajan kanssa. Ei
sitä sit ihan noin pitkän matkan luistelua huvita siinä treenatakaan. Vaihtelukseni
löysin tänä talvena myös Vesangasta jääradan, mitä huolletaan. Pätkä lähtee
Vesangan koululta ja päätyy Sikosaaren laavulle, pituutta noin 2,5 km. Mukava pätkä sekin. Mutta nyt takaisin Kuopioon! Kuopiossa jäärataa oli saatu tehtyä jopa 12,5 km! Kiertäisin
sen siis neljästi ympäri.
Edellisenä iltana menin ystäväni
luokse Kuopioon ja käytiin illalla kuutamoluistelulla satamassa ja
fiilistelemässä seuravan päivän kisaa. Jätkänkynttilöiden valaistuksessa
tehtiin pieni lenkki. Kompasteltiin niin pahasti railoihin, että aika lyhyeksi
jäi luistelut. Rupes vähän jännittään, miten paljon niitä railoja siellä kisareitillä
olisikaan...
Kisapäivän aamuna oli mukavat
kymmenen astetta pakkasta ja aurinko paistoi. Aika optimaali luistelukeli. Satamassa
oli yllättävän vähän ihmisiä. Toki lähdöt oli porrastettu, mutta ei siellä
juuri yleisöäkään näkynyt. Siitä sitten vaan reippaasti laittamaan numerolappua
selkään ja luistimet jalkaan ja viivalle. Yli sata oli maaliviivalla 50 km sarjassa. Naisia vain 24. Jostain syystä lähtöviivalla
jännittää aina. Ihme homma. Kun ei siinä lähdössä kuitenkaan ole nopeudesta
kyse näillä matkoilla. Lähdön jälkeen sai luistella aika itsekseen. Välillä 200
ja 100 kilsan luistelijat pyyhkäsi ohi. Välillä ohitti itsekin jonkun. Railoja
oli aika paljon, mutta ne näkyi hyvin ja ehti väistellä niitä. Rata oli huollettu muuten hyvin. Jonkun verran
siellä porukkaa kaatuili, mutta en nähnyt tai tiedä, että kellekään mitään
pahempaa olisi käynyt. Reitti oli aika kiemurainen, mikä oli ihan hyvä, koska
tuuli puhalsi aika napakasti. Tuli hyvin vaihtelua myötä- ja vastatuulen
välillä. Kierroksen loppusuora, noin 2km, oli vastatuuleen ja se oli aika
raskas. En meinannut löytää oikein ketään, joka olisi mennyt sopivaa vauhtia ja
olisin päässyt perässä vähän helpommalla.
Kaksi ekaa kierrosta meni aika
helposti, mutta kolmas alkoi jo tuntua selässä. Just hyvällä hetkellä
päädyinkin luistelemaan yhden miehen perässä ja sain aika paljon helpotusta varsinkin
vastatuulisissa kohdissa. Kaksi viimeistä kierrosta sinnittelinkin siinä. Mies
kysyikin vikalla kierroksella, että vaihdetaanko välillä. No, eihän se kauaa
malttanut perässä pysyä. Olin laskeskellut, että aikaa menisi noin kak ja puol
tuntia. Sitä tavoittelin ja maalissa aika oli 2:29:18. Aika hyvin tähdätty,
mutta kyllä siihen sai vähän jo töitä tehdä ja kiirettäkin pitää. Kyllä
väsytti. Hetki sitten sairastettu flunssa ei hirveästi ollut auttanut tähän
valmistautumisessa. En käsitä miten ne 200 km luistelijat jaksoi vetää niin hirveetä
vauhtia! Tuntu että se kärkijoukko ehti mennä munkin ohi varmaan kahella
kierroksella. Uskomattomia tyyppejä.
Mä sain mitalinkin! Kaikki sai
mitalin. J
Mutta olin mä kuudes! Joten hyvin meni. Kultamitalisti oli
tullut maaliin melkein kierroksella ennen mua ja viideskin oli mua edellä
varmaan 5 minsaa, joten aikamoisia eroja. Aattelin, että kisan jälkeen on
varmaan selkä ihan jökissä ja jalat jumissa, mutta ei tullut mitään lihastuntemuksia,
ihme! Väsytti kylläkin aika lailla pari päivää. Mukava kisa, johon voi kyllä
uudelleenkin päätyä. Yleisöä olis kyllä kaivannut vähän enempi paikan päälle. Olispa
Jyväskylänki suunnalla noin pitkä jäärata. Olisi aika luksusta! Matkalla kotiin
kävin ostamassa vielä Tiinan Tuvalta laskiaispullaa palautteluun. J
Jäät on tällä hetkellä
vahvimmillaan, joten rohkeasti jäälle! Menkää luistelemaan kun vielä voi! J
Instagram:anniliikuttaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti