ExtremeRun Vantaa

Vuoden ensimmäinen ExtremeRun on juostu tällä kertaa Vantaan Hakunilassa! Innostuin ExtremeRuneista kolmisen vuotta sitten. Tahkolla järjestettiin ensimmäistä kertaa winterrun, johon päätimme ystävieni kanssa lähteä. Se jännityksen määrä oli huikea, kun panikoin, miten tulen selviään radasta ja pysynkö ees reitillä. Innostuin kyseisestä tapahtumasta aivan täysiä ja siitä sitten alkoikin minun eloni ympäri Suomea Extremeruneja kierrellen. Ekana vuonna juoksin Tahkolla, Vantaalla ja Oulussa. Seuraavana vuonna juoksin taas Tahkolla, Vantaalla, Oulussa ja uutena tuli myös Peurunka. Viime vuonna juoksin Peurungan winterrunin, joka oli myös uusi. Tahkolla olin, mutta en juossut, koska olin flunssassa. Sitten oli vielä Vantaa, Oulu ja taas syksyllä Peurunka. Tämän vuoden Peurungan ja Tahkon tapahtuma jäivät välistä Potkukelkkailun MM-kisojen ja koiranpennun vuoksi. Vantaan tapahtuma oli mulle jo 12. Extremerun, jonka juoksin. Parin ensimmäisen tapahtuman jälkeen päädyin Extremerunin talkooporukkaan mukaan, joten tapahtumaviikonloput menivät rataa valmistellessa ja sitten se itse juoksu oli sellainen mukava piristys ja tauko niihin hommiin. Juoksun jälkeen sitten taas jatkettiin rataa purkamalla. Nyt voin sanoa, että alkaa radat tuntua jo aika tutuilta ja kolutuilta, mutta aina siellä on ollut yhtä hauskaa ja saanut haastaa itsensä!

Kuva ExtremeRun

Vantaalle lähdin tällä kertaa ilman juoksuseuraa, vaikka ystäviä olikin paikan päällä useampia. Ajattelin, että yksin minä siellä kuitenkin aina juoksen, mutta se lähdön hetki on vain aina mukava tehdä yhdessä kavereiden kanssa. Usein olen pukeutunut tapahtuman luonteeseen sopivalla tyylillä, eli olen ollut joku leopardi tai pantteri tms. Vantaalla olin ExtremeRunin trikoissa ja topissa. Sää onnistui olemaan oikein aurinkoinen ja lämmin. Juostessa tuntuikin alussa, että aurinko paahtaa sut ihan kuiviin. Tajusin myös, että tankkaus oli tainnut jäädä vähän alkutekijöihinsä.

Ne, jotka eivät vielä ExtremeRunia tapahtumana tunne, niin lyhyesti sanottuna on tarkoitus juosta tapahtumasta riipppuen 5-8km pituinen rata, jossa on haastavaa maastoa, erilaisia esteitä, joita kiivetään, alitetaan,  ylitetään, uidaan, hypitään tai kontataan. Radan saa suorittaa kisamielessä tai hupimielessä. Jos haluaa oikean kisatuloksen, pitää rata kiertää tapahtumasta riippuen 2-3 kertaa. Monet hupimieliset juoksee tai kävelee usein yhden kierroksen, joten ainakaan sitä ei tarvitse murehtia, että jaksaako sitä juosta. Extremerunin slogani onkin, että Kaikki liikkuu! Esteen voi tarvittaessa kiertää ja jättää välistä, jos se hirvittää. Oikeasti kisaavien pitää kuitenkin kaikki esteet suorittaa. Mun mielestä esteet on kuitenkin tässä hommassa se koko lajin juju ja kaikista hauskimmat osuudet.

Minä olen ilmoittautunut muistaakseni aina hupisarjaan, vaikka aika tosissaan olen juossutkin. Mun ajatus on, että kerran kun on kisaan lähdetty, niin kaikki esteet suoritetaan antaumuksella ja kaikki kierrokset juostaan, eli koko rahan edestä mennään kovalla sykkeellä! Niin, kovaa kun ite jaksaa. Ja niin menin Vantaallakin! Rata oli 8km ja kiersin sen kahdesti. Siellähän pitää ylittää sellainen joen pahanen uimalla ja vesi on hyisevää. Joen ylitys oli kahdesti aikalailla alkutaipaleella, ehkä kolmen kilsan kohdalla. Se kuuman ilman ja kylmän veden kontrasti sai mut tällä kertaa haukkomaan henkeä ihan tosissaan. Viiteen kilsaan saakka tuntui, että hukun kuivallekin maalle, kun syke ei meinannut tasaantua kropan järkytyksestä. Sen jälkeen juoksu alkoi kuitenkin kulkemaan ja toisella kierroksella vesi ei tuntunut enää missään. Yleensä radalla en halua edes pysähtyä juomaan, kun juoksu katkeaa, mutta nyt oli niin kuuma ja kuiva olo, että sekin piti tehdä pariin otteeseen. Pari energiageeliä vedin reitin varrella myös, perinteiseen tapaani. En tiiä edes, että auttaako ne ihan oikeasti, mutta ainakin tuntuu siltä, että tulee lisää potkua siihen hommaan!

Kaikki aina kysyy, että mitä esteitä siellä sitten on. No, Vantaalla maasto on hyvin mäkistä, että yksi haaste on pelkästään kovat ylämäet. Sitten on se joki. Vesi on kylmää ja mustaa, jalat ylttää just ja just mutaiseen pohjaan, mutta helpompi on uida, ettei kengät jää pohjan saaliiksi. Rannalta rannalle menee myös köysi, josta voi saada vähän vetämällä apua. Toki jos on kova ruuhka, köyden saaminen jää haaveeksi vain. Yksi suuri este on Goljatin portaat, jotka on rakennustelineistä kootut suuret rappuset, joka noustaan harppomalla ylös ja tullaan loikkimalla alas. Tai kukin tyylillään. J Perinteisiin esteisiin kuuluu myös autonromut, joiden yli loikitaan. On verkkoesteitä, joita kiivetään ylös ja alas. Vantaan spesiaali on Pekka Niskan rakennelma, missä on iso verkkoeste sellaisen palkin päällä ja kun siitä kiipeää ylös siihen palkille, se huojuu ihan mahdottomasti. Ihanan jännää! Autonrenkaista on koottu iso epämääräinen kasa, jonka läpi juosta pompitaan myös. Sitten on sellaiset putket, joista ryömitään läpi, on mutaa jossa pitää ryömiä, heinäpaalimuureja ylittää (Tänä vuonna ei muuten niitä Vantaalla ollutkaan.) ja ennen maalia on kunnon vaahtobileet, kun juostaan ison vaahtokasan läpi. Nämä nyt sellaisia isoimpia ja olennaisimpia. Tänä vuonna Vantaalla oli myös aitaus, joka oli täynnä suuria jumppapalloja, joiden läpi piti sukeltaa. Rakennustelineistä oli tällä kertaa tehty myös viisi metriä korkea pystysuora teline, jota käveltiin ylös kuin tikkaita ja tultiin alas toiselta puolelta. Ylhäällä oli kapea tasanne, jossa seistessä tuntui, että koko rakennelma heiluu ja huojuu.  

Kuva ExtremeRun

Esteet tekevät juoksun varrelle tunteen, että aika menee nopeasti ja juoksuun tulee mukavia taukoja. Pelkkä pitkän matkan juokseminen saattaa helposti tuntua vähän tylsältä ja raskaalta. Extremeruneissa saa välillä sopivan lepotauonkin, kun odotat hetken vuoroasi esteelle. Löysät saa sitten pois viimeistään juostessa, jos tuntuu että on tullut liiaksi lepäiltyä. Minä pyrin lähtemään etujoukoissa, niin vältän pahimmat esteruuhkat radalla.

Kuva ExtremeRun

Muissa tapahtumissa on omat erityispiirteensä niiden maastojen mukaan. Tahkon ja Peurungan talvitapahtumissa on lumi suurena tekijänä ja se onkin aika raskas elementti. On umpihangessa tarpomista ja mäen laskua. Avannossakin on mahdollisuus Peurungassa piipahtaa. Oulussa ollaan Nallikarin upeissa maisemissa meren rannalla, joten osa esteistä menee meressä. Meressä on kahlaamista ja telineiden alittamista. Luonnollisesti maasto on hyvin tasainen siellä… Peurungassa syksyllä on taas mun mielestä ihan paras rata! Siellä on metsää, mäkiä, hiekkamonttuja, kivikkoa, järveä ja se vaan tuntuu kaikista hienoimmalta. En tiedä onko osa taikaa siinä, että se on vuoden viimeinen juoksu Extremeruneista ja tapahtumat päättyy siihen taas muutamaksi kuukaudeksi.

Jaa, mitenkä se juoksu sitten meni?! No hyvin mun mielestä. Taas oli tietty sellainen olo, että miksi en ole treenannut enempää, voisin päästä joskus vaikka naisten joukosta kympinkin sakkiin. Ne juoksemiset kun jäi aikalailla niihin muutamaan kertaan joista intoilin tuossa muutama postaus sitten. Sen jälkeen alkoi kuitenkin rullaluistelu viedä niin mukanaan, että en malttanut juosta.. Viime vuonna olin Vantaalla kaikista kaksi kierrosta juosseista naisista 14. Juoksijoita oli jotain 4000, en tiedä miesten ja naisten osuutta tai kuinka moni juoksi yhden kierroksen. Tänä vuonna olin taas naisten 14.! Siihen kympin sakkiin olisi pitänyt vielä 10min kiristää, että ei ehkä ihan pian toteudu, mutta tavoite sekin. Omassa sarjassani (hupi) olin 2.!  Aikaa kului 1.43 ja jotain sekunteja. Kaikin puolin jäi taas niin hyvä fiilis ja kaikkensa antanut olo. Tietysti illalla oli vielä hotelli Vantaalla juoksijakansan kesken pippalot, jossa sai palautella päivän raskasta suoritusta.

Seuraavana päivänähän oli myös lapsille järjestetty ensimmäinen oma extremerun. Tapahtuma oli ollut oikein suksee! Tänä vuonna on tulossa vielä Oulun tapahtuma elokuussa, mikä on vähän harkinnassa tuleeko sinne lähdettyä. Peurunka, syyskuussa, varmaan jää välistä kun samalle viikonlopulle osuu pari muutakin tapahtumaa, joihin haluaisin osallistua. Kaikkia ikään, näköön ja kokoon katsomatta, kannustan lähtemään kokeilemaan ExtremeRuneja! Nettisivuille pääsee tästä. 

Kuva ExtremeRun

Extremeä loppuviikkoa kaikille!

Anni

Uimaan opettelemassa

Pari viikkoa sitten, lomani päätteeksi olin opettelemassa uimaan! Oon lapsena ollu hurja vesipeto. Se ei tarkottanu kuitenkaan sitä, että oisin osannu uida hyvin tai jaksanu uida kovin pitkiä matkoja. Nykyään ei ole kesäisin enää tullu uitua kovin paljoo ja uimahallissa oon käyny viimeks … -en ees muista. Monissa seikkailukisoissa on yleensä jokin sadan metrin pätkä uintia ja heinäkuussa on suunnitelmissa Jyväsjärvi Triathlon, jossa ehkä 200-300m uintia. Uinti on minulle siis suuri kompastuskivi tällasia lajeja ja kisoja aatellen. Pysyn kyllä pinnalla ja jaksan uida, mutta vauhti on todella hidas. Olinkin nyt päättäny, että uintiin pitää saada vauhtia ja homma toimimaan! Mulla on töissä ystävä, joka pelaa vesipalloa Jyväskylän Saukoissa. Joukkue voitti juuri pari viikkoa sitten pronssia vesipallon naisten SM-kisoissa. Onnittelut heille! Tytiltä pyysin apua mun uintitaidottomuuteen. Hän lupasi auttaa ja sitten mentiin uimahalliin radalle katsomaan tilannetta. Tiiän että uinti on rankkaa, mutta en ois uskonu että näistä tekniikkareeneistä ois tullu ihan näin rankat!

Kaivelin kotoa lähtiessäni kaapista uimapukua. Sieltä löyty ainakin 15 vuotta vanha, tummansinen Adidaksen uikkari, jonka epäilin mahtuvan enää päälle. Hyvin se kuitenkin istui ja oli parempi kuin bikinit, jotka ei pysyis kunnolla uidessa ehkä niin hyvin päällä. Kävin ihan tätä tapahtumaa varten hakemassa myös uimalasit urheilukaupasta. Yllätyin kuinka hyvin sellaset istuu päähän ja olivat niin toimivat. Varustelu oli nyt siis kunnossa ja ei muuta kuin altaalle!

Olin todella innoissani ja odotin paljon tätä reeniä. Altaan reunalla seisoessa alkoi jännittämäänkin ihan hirveesti. Hävetti esitellä sen hetkistä uinti”taitoani”. Tytti tyrmäskin mun rintauintitekniikan het alkuunsa. Potkut oli sentään kohillaa, mutta käet kauhoi jotain ihan omia juttujaan. Suoritukseni muistutti kuulema enemmän joltain mutaatioeläimeltä, kissan, koiran ja sammakon yhistelmältä. Nähtävästi mulla ei ollu kyllä mitään käryä siitä, että miten niiden käsien pitäisi mennä. Vedin käet liian taakse aina vedon lopussa ja pidin kämmeniä kuppeina ja ranteita taitettuna. Oli yllättävän vaikea saada tätä vanhaa tapaa muutettua. Saati aluksi ees ymmärtää, mitä pitää tehä, kun ei vaan aivot halunneet muuttaa jo ”hyväksi” koettua tyyliä.

Välissä kokeiltiin, miltä vapaauinti tuntuisi. Sitä en oikeastaan oo koskaan ees kokeillut. Kokeiltiin aluksi sitä niin, että liu’uin kyljelläni käsi edessä suorana ja potkin. Verkkaiseen tahtiin aina vaihdoin puolta. Pikku hiljaa nopeutin tahtia ja kokeilin kauhoa kummallakin puolella vuorotellen reippaampaan tahtiin. Pään veen alla käyttäminen ei oikein tahtonut luonnistua, joten päätettiin kokeilla myös vesipallovapaauintia. Siinä rintamasuunta on enempi suorempi ja pää ei veen alla käy. Käet kauhoo kuitenkin pitkiä vetoja vapaauinnin kaltaisesti. Nämä luonnistuivat teknisesti ihan hyvin. Todella raskasta oli, mutta pääsin etenemään ja ymmärsin jujun. Potkut oli vapaauinnissakin kunnossa.

Selkää uitiin myös ja se luonnistui yllättävän hyvin, eikä tuntunu ollenkaan niin raskaalta kuin edelliset. Selkääkään en ollu koskaan kokeillu uida kunnollisella tekniikalla, jossa käet tekee kunnolla töitä, melkein samaan tapaan kuin vapaauinnissa. Vartalon asentoa sain hieman korjata, kun peppu laahas vähän alhaalla, niin kuin ankkuria olisi raahannu. :D Eron huomas kuitenkin selkeästi heti, kun kiinnitin lantion nostamiseen huomiota. Eteneminen ei ollu lainkaan niin raskasta enää. Selkäuinnista sain kehuja, että eteneminen näyttää nopealta ja helpolta, teknisesti hyvältä.

Yritin kovasti sisällyttää tähän oppimiskertaan myös oikeanlaisen hengittämisen. Mutta se oli ihan hirmu vaikeaa.  Yritin rauhassa uija rintaa ja siinä keskittyä laittamaan pään veen alle, tulla pinnalle, vetää henkeä ja uuestaan.. Ei se kuitenkaan onnistunut kuin sen yhen tai kaks kertaa. Sitten tuli joku paniikki ja tunne, että en ehi vetää sitä henkeä ja nenä menee täyteen vettä joka kerta. Pari päivää tämän jälkeen oivalsin myös, miksi se oli tuntunut niin vaikealta. Olin unohtanut siellä veen alla puhaltaa ne ilmat sieltä keuhkoista ulos. Eihän siinä pinnalla käyessä ehtiny millään puhaltaa keuhkoja tyhjäks ja taas vetää henkeä samalla vedolla. :D Päätinkin, että keskityn tällä kertaa enemmän niihin mun käsiin ja jalkoihin, kuin siihen sukelteluun. Ei pysty omaksumaan niin kovin montaa uutta asiaa kerralla.

Lopussa uin rintauinnilla, vapaauinnilla ja selkäuinnilla 100 metriä jokaista sorttia. Hengähystauko piti kyllä pitää aina 50m kohdalla. Uskomattoman koville otti. Reilun tunnin verran tuli polskittua ja lopputuloksena sain palautteeksi, että tyyli näytti jo ihan kehuttavalta uimiselta, olen nyt kehittyvä yksilö. Oli todella hyödyllinen reenikerta uimisen osalta. Sain paljon ajattelemisen aihetta ja sulateltavaa, niinku toki myös paljon olisi reenattavaa. Suuret kiitokset kuuluu Tytille! Suunnitelmissa oli seuraavalla uintikerralla lähteä kokeilemaan myös pää eellä hyppyjä. Sekin on jääny vielä tekemättä. Heinäkuussa on tosiaan Jyväsjärvi Triathlon, jossa olisi sitten tarkoitus loistaa näillä uimataidoilla. Onneksi on vielä hetki aikaa polskia, jotta jaksaa sen 300 metriä. Kyseessä on mini-triathlon 16.7. Siihen kuuluu 300m uintia, 13km pyöräilyä ja 4km juoksua. Ensimmäinen kertani triathlonissa siis tulossa! Osallistumismaksu törkeät 2e! Joten ei jää ainakaa rahasta kii, jos joku haluu osallistua.

Kesä alkaa olla parhaimmillaan ja kovasti kaikkea kivaa kesätouhua tulossa, joista kirjoittaa! Viikonloppuna olin juoksemassa ExtremeRunin Vantaalla, joten kuulumiset sieltä tulossa myös! Ylimmäisessä kuvassa oon koirain kanssa yöuinnilla :) 

Yöuinnelle Suomen kesään kannustaen,

Anni

Military training

Kerron nyt koko lomani huikeimmasta kokemuksesta. Sain mahdollisuuden päästä mukaan puolustusvoimien treeniin esteradalle! Hyvin ainutlaatuinen ja upea tilaisuus! Tätä kyseistä reissua oli suunniteltu jo useamman vuoden ajan, mutta aikataulujen sovittelu oli aina mennyt ristiin. Hyvä ystäväni tuntee puolustusvoimien ilmavoimista majuri Ville Rosenlundin, moninkertaisen maailmanmestarin sotilasilmailun 5-ottelussa. Hän lupautui ystävällisesti tutustuttamaan yhteen näistä viisiottelun lajeista, estejuoksuun.

Majuri Rosenlund

Puolustusvoimien tiedote kilpailusta kuvailee sotilasilmailu 5-ottelua seuraavasti: 

Kilpailun lajit estejuoksu, suunnistus, ammunta, esteuinti, koripallo ja miekkailu kehittävät sotilaslentäjille välttämättömiä taitoja. Estejuoksu ja suunnistus muodostavat yhdessä niin kutsutun pakokilpailun, joka kuvaa tilannetta jossa lentäjä joutuu pelastautumaan jouduttuaan hylkäämään lentokoneensa. Myös lyhyen matkan ammuntataito ja uintikyky ovat tärkeitä pelastautumisen kannalta. Koripallon käsittely kehittää lentämisessä tarvittavaa tarkkuutta ja koordinaatiota - miekkailu taas ilmataisteussa tarvittavaa päätöksenteko- ja toimintakykyä. Kuudesta lajista lasketaan viiden parhaan tulos lopputuloksiin. Varsinaisten lajien ohella käydään lisäksi lentokilpailu.

Olin päässyt yhden kerran aiemmin estejuoksuradalle Kainuun prikaatissa. Rata oli yksi tehtävistä Lost in Kajaani-seikkailukilpailussa. Tehtävään kuului suorittaa esteet ilman opastusta, joten haastetta riitti. Tästä kokemuksesta jäi kaiho päästä toistamiseen esteitä ylittämään ja niissä myös onnistumaan.

Pääsin Tikkakoskella radan tuntumaan, niin huomasin että siinä ei ollut juuri mitään samaa Kainuun prikaatin esteradan kanssa. Esteet olivat hyvin erilaisia, ehkä pari samaa niissä oli. Samaan aikaan radalla oli treenaamassa myös Norjan ja Ruotsin viisottelumaajoukkueen jäseniä. Pääsin siis todistamaan myös heidän mallikasta menoaan. Estejuoksussa vaaditaan voimaa, nopeutta, koordinaatiota, tasapainoa ja oikeaa tekniikkaa. Ainakin kaikkea tätä. Kovin helpolta ja kevyeltä meno näytti ammattilaisten tekemänä.

Rosenlund näytti miten esteet kuuluisi suorittaa ja opasti oikeaa tekniikkaa. Harjoittelin yhtä estettä kerrallaan, sitten yhdistin kahta tai kolmea estettä peräkkäin. Päätin, että lopuksi suoritan koko radan ajanoton kanssa. Aloitimme harjoittelun radan kaiketi vaikeimmasta esteestä, kaksi metriä korkeasta pöydän ylityksestä. Pöydän päälle piti päästä hyppäämällä ja vartalon heijautuksella. Hieman piti tekniikkaa hioa ja mustelmia kerätä ennen kuin homma alkoi luonnistumaan. Naiset saivat käyttää 30cm korkeaa boxia, mistä sai ponnistusapua. Hitaasti ylitys lopuksi kävi, mutta ihan sujuvasti, ilman suurempaa punnertamista. Esteiden suorittamisessa piti ottaa huomioon sääntöjen mukainen suorittaminen, mutta myös se, että tekeminen olisi mahdollisimman nopea. Nopeus taas tuli siitä, että tekniikka on oikeanlainen. Kyllähän esteen pääsi yli tai ali sääntöjen mukaisesti, mutta kuinka kauan siihen tuhraantui aikaa, olikin sitten eri asia. Varsinkin kun alkoi väsymään, tekniikka kärsi ensimmäisenä ja homma meni rämpimiseksi.

Siinä mennään pöydän yli, että heilahtaa

Radalla oli ryömimistä, tasapainopuomeja ja erilaisia esteiden ylityksiä ja alituksia. Kaikista raskain oli heti radan toisena esteenä ollut ryömintä. Matka ei ollut kovin lyhyt, ehkä 50m. Yllätys oli, miten pahasti se hapotti ja sai sykkeet taivaisiin. Se piti tehdä rauhassa tai loppua radasta ei sitten enää jaksanut tehdä. Neljäntenä esteenä oli korkea este, jonka alapuomille piti hypätä ja kopata yläpuomi kainaloon ja kierähtää yli. Keskelläkin oli puomi, johon olisi tehnyt mieli astua ja sitä kautta vain kiivetä yli, mutta jos halusi olla mahdollisimman nopea, tällaiset ylimääräiset askellukset piti jättää pois. Vaikeaa olikin tässä esteessä se, että pitää juosta mahdollisimman kovaa päin puista estettä, saada askeleet oikeille kohdille ja päästä hurjalla vauhdilla sieltä korkeuksista yli ja laskeutumaan alas. Itsesuojeluvaisto laittoi stopin monesti ennen estettä, pelotti että kohta kolisee. Ja niinhän siinä kolisikin. Milloin osui sääri, milloin polvi ja milloin oli käsinahkat rullalla. Tämä oli minulle teknisesti vaikein este, koska uskallus meinasi olla koetuksella ja esteelle saapuminen oli minulla aikamoista hiipimistä.

Että ei näin...

Eikä näin...

Ammattilainen menee yli vaikka lapsi harteilla

Rata oli noin 400m pitkä ja siinä oli yksitoista estettä. Kun olin harjoitellut esteet yksittäin, kokeilin lopuksi suoritusta alusta loppuun ajan kanssa. Maailmanmestareilla ei radassa mene paljoa yli puolentoista minuutin. Olen tottuneempi pitkän matkan juoksuun, kuin tällaiseen pikamatkaan ja vaikka yritin olla maltillinen vauhdin kanssa alussa, väsymys iski jo puolessa välissä ylitys-alitus-esteiden kohdalla. Tekniikasta ei ollut enää tietoakaan, mutta eteenpäin mentiin. Loppuun pääsin ajassa 3min7sek. Olin hyvin tyytyväinen ja onnellinen lopputulokseen ja koko tähän parin tunnin touhuamiseen ”apinaradalla”! Suuren suuret kiitokset majuri Rosenlundille!

Lomatouhuista tulossa lisää juttua vielä! Kesäisiä päiviä kaikille!

Anni

Ravitsemuksen tärkeys treenatessa

Henkilökohtaisesti kovin hyvin en osaa kertoa ravitsemuksesta, enkä itse aio siitä kovin paljoa kirjoittaa, mutta minulla on hyvä ystävä, joka on ravintovalmentaja ja hänen kanssaan päätimme ryhtyä yhteistyöhön täällä blogissa. Hän vähän esittelee itseään ja linkin hänen sivuilleen löydätte oikeasta laidasta tätä blogia. Joitain yhteisiä juttuja meille voi tulla jatkossakin. Ajattelin nyt kertoa yleisesti syömistottumuksistani sekä parin päivän esimerkit, kuinka söin treenipäivinä. Miia sitten ystävällisesti kertoo, miten onnistuin ravitsemuksen osalta. Hän kertoo myös kuinka olisi pitänyt syödä…

Yleisesti ottaen en ihan kovin suurta stressiä syömisistäni ota ja jäätelö, suklaa ja karkit on useampana päivänä viikossa ruokalistallani. Muut herkut pystyn aika hyvin välttämään. Toki satunnaisesti, ehkä kerran tai kaksi kuussa saattaa mennä pizzaa, hampurilaista, pullaa ja sipsiä. Herkuista en oikeastaan koskaan juhlissa tms. kieltäydy. Kotona ei säily oikeastaan mikään herkku kovin pitkään. Kaksi päivää on jo pitkään. Siksi en osta vierasvaroiksi mitään. Joskus tuo selkärangattomuus herkkujen suhteen tuntuu ihan utopistiselta ja jopa hieman nololta. Huomaan joskus syöväni suklaapatukan muilta salaa ja piilottavan sen kääreen. En tiedä oikein edes miksi.. Varmaan siksi etten joudu jakamaan sitä! :D Sohvalla löhöily ja mitään tekemättömyys altistaa ajatuksille herkuista. Kaipaan jotain tekemistä siihen tylsään hetkeen ja herkuthan ne olisi hyvä kaveri aikaa kanssani kuluttamaan. Olen kokeillut herkkupäivää kerran viikkoon, ei onnistu, totaalilakko, ei todellakaan.. Olen kokeillut korvata herkut hedelmillä tai pähkinöillä, se saattaa ajoittain toimiakin.. Tulen toimeen, kun yritän välttää nälkäisiä hetkiä ja syödä hyvin. En soimaa itseäni herkuttelusta. Joskus aikoinaan herkutteluni on ollut kuitenkin reippaampaa ja ilokseni huomaan sen vähentyvän. Ennen irtokarkit oli heikkouteni, nyt se alkaa olla suklaa. Se kuulostaa ”terveellisemmältä”. En ole koskaan kokeillut mitään dieettejä, en ole kokenut tarpeelliseksi. Minun dieettini on syödä niin, ettei olisi nälkä ja yltiöpäisimmät mässäilyt jäisivät vähemmälle. Ruoassa en myöskään nirsoile, syön sitä mitä on tarjolla. :)

Pyrin välttämään turhia sokereita (koska ”korvaan” ne suklaalla) ja tekemään itse ruoat tai käymään työpaikan ruokalassa. Joskus saattaa jokin pakaste-eines töihin lähteä evääksi. Valmistan ruokaa aina täysjyvästä, jos kyseeseen tulee esim. pasta tai spagetti. Leipää syön yhdestä neljään palaan päivässä, yleensä tummaa. Leivällä käytän yleensä Oivariinia ja ihan kunnon kermajuustoa. Sokerin olen vaihtanut ruokosokeriin. En juo kahvia, joskus teetä, siihen on pakko lisätä vähän sokeria. Alkoholia en käytä kuin hyvin satunnaisesti. En kovin herkästi osta kaupasta kermaa ruoanvalmistukseen ja hyvin harvoin tulee leivottua. Aamupalan tarvitsen aina ja nälkää en siedä. Syön lihaa ja kanaa. Kalaa hieman huonommin, mutta lohta tulee syötyä jonkin verran. Pidän kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Teen paljon smoothieita marjoista ja hedelmistä ja rahkasta. Ostan yleensä rahkat ja jugurtit rasvattoman ja sokerittomana. Ruokajuomana minulla on yleensä vesi ja joskus maito. Töissä lirautan veden joukkoon hieman tiivistemehua.

Haluan olla hyvin ravittu ennen treeneihin menoa. En halua itselleni heikkoa oloa ja jos en ole syönyt, tuntuu että en jaksa mitään treeneissä tehdäkään. Yritän myös jättää aikaa ruoan laskeutumiselle. Crossfitissä tuntuu välillä, että ruoka nousee suuhun vaikka syömisestä olisi jo parikin tuntia aikaa. Treenien intensiteetti on toki aika kova välillä. Veden juominen on yksi suuri heikkouteni, tai sen juomattomuus.. en juo tarpeeksi. Kuinka vaikeaa se voikaan olla!

Nyt kun vähän muistelin, mitä tuli syötyä, niin huomasin, että ehkä hieman liian vähän, vaikka nälkä pysyikin poissa. Huomasin myös, että ihan hirveästi en sortunut edes makeisiin. Vireystasoni oli hyvä ja olin energinen tästä reippaan rankasta jaksosta. Välipalani eivät olleet aina niin kovin hyviä, varsinkin jos olin töissä. Töissä ollessa saattaa myös tulla hyvin pitkiä taukoja syömättä, kun en pääse lähtemään kesken pitkän leikkauksen tauolle, ellei kukaan tule ajoissa päästämään.

Minua hieman pelottaa julkistaa nämä muutama päivä syömisieni osalta, toivottavasti Miia on ihan kiltti minulle. Yritin muistaa kaiken mitään pimittämättä tai lisäämättä. Määriä en oikein osannut kuvailla. Niin paljon, että nälkä lähtee. J Torstai ja perjantai olivat viimeiset treenipäiväni Crossfitissä. Sitten tulikin vappu. Teki niin mieli kunnon munkkia. Sain sunnuntaina vihdoin ja viimein aivan täydellisen kotitekoisen munkin siman kera.  Puolustuksekseni sanottakoon, että edeltävät päivät kotona vapaalla ja treenatessa sisältivät välipalaksi usein kahden kananmunan munakkaan kasviksilla. Söin ihan peruskotiruokia, esim. kanapastaa ja kaalilaatikkoa.

Torstai

klo 05.30 Herätys ja aamiainen puuroa voisilmällä ja tumma leipä juustosiivuilla ja Oivariinilla, puoli litraa vettä

klo 06.15 Pyörällä töihin (10km)

klo 07.00 Työt alkaa

klo 09.00 Rahkapulla (Ei ollut parempaa välipalaa ja kauhea nälkä…)

klo 10.30 Perunamuusia ja kanaa jollain päärynäkastikehässäkällä, pari lasia tiivistemehua

Klo 15.00 Lihapasteija (Kanttiinin armoilla nälän iskiessä)

Pyörällä kotiin

klo 16.00 Savulohta ja salaattia (salaatti, viinirypäleet, omenaa, juustoa, tomaattia, kurkkua, sipulia, omenaa) Puoli litraa vettä

klo 18.00 Kaksi isoa riisikakkua juustosiivuilla ja Oivariinilla, vesilasi

klo 19.30 Crossfit-treenit (Vettä 1litra)

klo 21.00 Smoothie puoli litraa (puoli purkkia rahkaa, puolikas omena, puolikas banaani, mustikoita, puolukoita, mantelimaitoa, vettä, pari lusikallista vaniljajäätelöä)

Klo 21.30 Tumma leipä juustosiivuilla ja Oivariinilla, tee

Vettä meni yhteensä ehkä noin 2,5l.

Perjantai

klo 05.30 Herätys ja aamiainen puuroa ja iso riisikakku juustosiivuilla ja Oivariinilla, puoli litraa vettä

klo 06.15 Töihin pyörällä

klo 07.00 Töissä

klo 09.00 Iso riisikakku juustosiivuilla ja Oivariinilla, lasi tiivistemehua.

klo 10.30 Työpaikan ruokala, 6 lihapullaa ja muusia, salaattia, ruisleipä. Lasi maitoa

klo 14.30 Pyörällä kotiin

klo 15.30 Iso riisikakku juustosiivuilla ja Oivariinilla, puolisen litraa vettä

klo 17.00 Lihapullat 4kpl ja täysjyvänuudelia (Sattui olemaan pullia kotona niin kuin töissäkin..) puolisen litraa vettä

klo 18.30 Crossfit-treenit ja litra vettä

klo 20.00 Smoothie puoli litraa (banaani, vettä, puolukkaa, mustikkaa, puoli purkkia rahkaa, pari lusikallista vaniljajäätelöä)

Illalla leffa, irtokarkkeja ja muutama chilipähkinä…

Vettä meni ehkä noin 2,5 litraa tänäkin päivänä.

Lauantai- lepoa ja herkkuja -ihan vaan esimerkkinä hienosta aurinkoisesta vappuaatosta ja siitä mitä se tekee syömiselle..

klo 10.30 herätys ja aamupala puuroa ja iso riisikakku juustosiivuilla ja Oivariiinilla, puoli litraa vettä

klo 12.30 Spaghettia, 4kpl lihapullia, kurkkua, lasi maitoa

klo 14.00 Veljenpojan synttäreillä pari palaa erilaisia kakkuja, viipale suolaista piirakkaa, pastasalaattia, lohirieskarullia ja lasi limsaa (napa tiristen kotiin..)

klo 17.00 siideri ja eiliset irtokarkit loppuun

klo 22.00 ristikkoperunat, mozarellatikut ja siideri

Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun laitoin ruokani ihan paperille. Kiitokset Miialle jo etukäteen, nyt annetaan hänelle vuoro.

Ole hyvä, Miia:

Kiitokset Annille mahdollisuudesta päästä syynäämään hänen ruokailujaan tämän blogin merkeissä ;) Paljon on itsekin tullut treenailtua kaikenlaista ja oma jaksaminen niin treeneissä, kuin vapaa-aikanakin on itselle erittäin tärkeä asia, eikä vain työpuolesta. Oma taustani ja tarinani siitä kuinka olen siirtynyt terveys ja hyvinvointialalle, on tärkeä osa nykyistä osaamistani ja ammattitaitoani. Olen tehnyt paljon virheitä ravitsemuksellisissa asioissa, treenannut kovaa säästöliekillä, kokeillut kaikenlaisia dieettejä ja ruokavalioita, jotka eivät ole sopineet itselle (jos kenellekään) ja kärsinyt vatsavaivoista. Lisäksi kolmen pienen ruoka-aine allergisen lapsen äitinä oleminen on opettanut aika luovaksi keittiössä J Näiden asioiden kanssa painiessa oma osaaminen ravitsemuksesta kasvoi niin laajaksi, että siitä tuli lopulta ammatti. Muutokset elämäntavoissa tapahtuivat pikkuhiljaa ja tulivat jäädäkseen, kuten aina kestävä muutos on hyvä toteuttaa. 10-vuoden työputki liiketoiminnan, markkinoinnin ja kaupallisen alan kouluttajana vaihtui ruokapäiväkirjojen analysointiin, kuntosaliohjauksiin ja ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantamiseen; päätös jota en ole katunut hetkeäkään. Nykyinen työni yrittäjänä tällä alla ei edes tunnu työltä, vaan se on aivan uusi elämäntapa, josta nautin suunnattomasti J

Nyt itse asiaan eli Annin syömisiin. Pääosin syöminen vaikuttaa hyvältä, aamupala on kunnollinen, kuten kuuluukin olla ja myös vettä menee kivasti heti aamulla, kuten koko päivän aikana. Kuitenkin aamupalalle lisäisin runsaammin proteiinin lähteitä. Proteiinin saanti päivän mittaan on hyvä olla tasaista, koska kehomme ei sitä pysty varastoimaan ja sitä tarvitaan kuitenkin koko ajan rakennusaineeksi kehossamme.

Annin töiden epäsäännöllisyys selvästi vaikuttaa välipalojen laatuun ja ajoitukseen epäedullisesti. Aikatauluihin työpäivän aikana ei aina voi vaikuttaa, mutta laatuun tietysti kyllä pienellä suunnittelulla. Omien eväiden mukana kantaminen voi tuntua ensin työläältä, mutta auttaa pitämään helpommin kiinni ateriaväleistä ja syömisten hyvästä laadusta. Näin energiaa riittää koko päivän ajalle, eikä nälkä ja annoskoot kasva turhan suuriksi iltaa kohden. Usein makeannälkä iltaisin johtuu liian vähäisestä syömisestä päivällä.

Annin pääateriat ovat hyvää perusruokaa ja aamupalan ohella nämä ovatkin päiväntärkeimmät ateriat, joilla taataan riittävä vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti. Aterioilla on hyvin erilaisia proteiinin, sekä hiilihydraatin lähteitä. Hyvä vire liikkumiseen ja palautuminen lähtevät myös näistä aterioista. Lautasmallia toteuttamalla pääsee jo pitkälle, eikä ruokien punnitseminen tai määrien laskeminen ole oleellista. Paljon liikkuvan on kuitenkin syytä pitää hiilihydraattien määrä riittävänä, valinnoissa tulee painottaa laatua. Keskiverto ihminen syö viljavalmisteita niukasti ja laatu on usein huono. Kuidun saanti jää tällöin myös usein liian alhaiseksi. Lisäksi kasvikset, hedelmät ja marjat ovat erinomainen hiilihydraatin ja kuidun lähde liikkujalle. Vihanneksia, kasviksia, marjoja ja hedelmiä ei taida Annille ihan tulla sitä puolta kiloa päivässä eli tässäkin voisi olla pieni tsemppauksen paikka ;)

Rasvojen saannista ei tällä ruokapäiväkirjalla täysin selvyyttä saa ja se olisi ehkä yksi asia, josta esittäisin lisäkysymyksiä. Jokapäiväiseen ruokailuun kuuluu oleellisesti pehmeät rasvat eri lähteistä, siemenet, pähkinät ja erilaiset öljyt ruoanvalmistuksessa, sekä sellaisenaan esimerkiksi salaatin päälle lisättynä. Tällä taataan riittävä päivittäinen saanti. Rasvoja tarvitaan normaalin hormonitoiminnan ylläpitämiseen, niistä saadaan rasvaliukoisia vitamiineja ja ne toimivat energian lähteenä elimistölle. Osa rasvahapoista on ihmiselle välttämättömiä, eikä elimistö pysty niitä itse tuottamaan.

Iltapala smoothie oli hyvä sisällöltään ja oikein hyvä palautumiseen treenin jälkeen. Annin torstain myöhäisempi iltapala on monesti myös vielä tarpeen, varsinkin silloin kun treenit ovat olleet iltapuolella. Iltapala tukee palautumista ja tarjoaa elimistölle ravintoaineita yön ajaksi.

Pienillä säädöillä siis tästä arjen perussyömisestä saa oikein hyvän ja toimivan kokonaisuuden. Juhlat, herkut ja ruoasta nauttiminen kuuluu elämään ja minusta se on kaikille sallittua, kaikkea voi syödä kohtuudella ja jos arjen perussyöminen on kunnossa, viikonloppuisin voi vähän höllätä J Tuon lauantain esimerkkipäivänkin kyllä olisi pienellä suunnittelulla voinut saada paremmaksi, lämpöisiä aterioita en itse suosittelisi jättämään väliin, vaikka juhlia olisikin. Eli tuohon lauantai iltaan olisi kenties mahtunut vielä kunnollinen iltaruoka, joka olisi voinut korvata nuo myöhäisemmät ristikkoperunat ja mozzarellatikut ;)

Syömisessä olen siis ehdottomasti laadukkaan normaalin perusruoan kannattaja, mitään sellaista yksittäistä ruoka-ainetta ei olekaan, jota ei voisi syödä tai joka pitäisi kieltää. Puhun asiakkailleni usein sallivasta syömisestä ja kohtuuden opettelusta näissä asioissa. Hyviä tuloksia saadaan syömällä säännöllisesti, laadukkaasti ja monipuolisesti. Ruoan määrä ei aina ole ollenkaan oleellisin asia ja jo aiemmin mainitsemani lautasmalli on paras työkalu tässä asiassa monelle. Syöminen ei saa olla liian vakavaa, se ei saa aiheuttaa stressiä ja siitä pitää saada nauttia J  Muutokset on hyvä toteuttaa tarvittaessa pikkuhiljaa, ilman liian tiukkoja rajoituksia, omaa itseään kuunnellen.

Jos kiinnostuit käy lukemassa lisää; http://strongstart.fi/.

Aurinkoiset viikonlopun toivotukset Annilta ja Miialta!

Crossfit kahdessa viikossa

Kahden viikon jakso crossfitissä on nyt käyty. Ehdin 14 päivän aikana käydä 9 tunnilla. Otin siis kaiken ilon irti tästä lyhyestä jaksosta. Aluksi lihakset vetivät ihan totaalijumiin, mutta loppujaksolla toivuin tunneista aika hyvin jo. Olen käynyt ensimmäisen crossfit-kurssini, OnRamp-kurssin vuonna 2013 kesällä. Jyväskylään oli silloin avattu Kankaan entisen paperitehtaan tiloihin Crossfit Jyväskylä ja siellä oli jokin avajaistarjous, johon tartuin. Jäseneksi olisi pitänyt liittyä, jos olisi halunnut jatkaa ja kaikkien muiden harrastusteni vuoksi en voinut sitoutua siihen pidemmäksi aikaa kuin tuon 12 kerran verran.  Seuraavana vuonna tuli taas kesätarjous ja kävin OnRampin uudelleen. Minulla oli tuohon aikaan jäsenyys tankotanssisalille, joka oli kesäisin kiinni, niin oli kiva vaihtaa harrastusta hetkeksi. Viime vuonna jatkoin taas tarjoushaukan elämää ja otin alkuvuodesta vastaan tarjouksen Bootcamp-kurssista. Se kesti kolmisen kuukautta. Siihen melkein perään alkoi kesällä toinen Bootcamp-tarjous, jonka myös hyödynsin. 

Nyt en ollut siis elokuun jälkeen salilla käynyt ja tämä kaksi viikkoinen on ollut ihanan raskasta vaihtelua. Tällä kahden viikon jaksolla sain käydä Bootcamp –ja Gymnastic-tunneilla, sekä uutuutena oli tullut Muscle&Power-tunnit.

Tässä lyhyesti, mitä näillä tunneilla tehdään:

OnRamp on crossfitin peruskurssi. Se opettaa harjoittelun perusteet sekä totuttaa kehon crossfit harjoitusmetodien intensiivisyyteen. Kurssilla keskitytään turvallisten tekniikoiden opetteluun kehonpainolla, kehon ulkoisella kuormalla sekä harjoitellaan myös painonnoston alkeita.

Bootcamp-tunneilla harjoituksia tehdään monipuolisesti peruskestävyys-, vauhtikestävyys-, sekä maksimikestävyysalueilla. Harjoituksissa ei käytetä raskaita painoja eikä vaikeimpia telinevoimisteluliikkeitä.

Gymnastic –tuntien tavoitteena on harjoitella urheilijan oman kehon hallintaa erilaisten kehonpainoliikkeiden avulla. Tunti voi pitää sisällään vaikkapa kuperkeikkoja, käsilläseisontaa, kippaustekniikoita tai muscle-uppeja.

Muscle &Power -tunneilla hankitaan lisää voimaa ja massaa työntämällä, nostamalla, kantamalla, vetämällä ja liikuttamalla oikeita painoja. Toki treenien mausteeksi on lisätty myös eristäviä harjoituksia lihasten hypertrofian eli kasvun maksimoimiseksi.

Kävin yhden kerran Gymnastic-tunnilla ja totesin, että se on liian mukavaa, koska sellaisia harjoitteita tulee paljon tehtyä myös sirkuskoulun puolella. Teimme paljon keskivartaloliikkeitä, käsilläseisontaharjoitteita ja joitain liikkeitä renkailla. Kävin pari kertaa myös Bootcamp-tunneilla. Ne pitävät sykkeen mukavasti koholla treenin ajan ja saavat imettyä mehut aivan kuiviin.

Halusin kuitenkin haastaa itseäni ja käydä tunneilla, jotka ovat mukavuusalueeni ulkopuolella. Sellaisiahan olivat Muscle&Power- tunnit. OnRampin aikana käytiin paljon erilaisia painonnostotekniikoita, mitkä olivat aina hieman haastavia ajoittamisen ja asentojen suhteen. En ole tehnyt juurikaan elämäni aikana saliharjoitteluja ja painojen kanssa temuaminen on aina ollut hieman vierasta. Jonkin verran näillä muskelitunneillakin tehtiin oman kehon painoilla, varsinkin kerroilla, jolloin oli keskivartalotreenin vuoro. Tunnille on aina tehty selkeä ohjelma. Se käydään ohjaajan toimesta läpi aluksi. Yleensä siinä on joitain liikkeitä lämmittelyyn, sitten käydään läpi treeniä varten tarvittavia tekniikoita ja sitten tehdään lopullinen rutistus. Näillä tunneilla haettiin usein sarjoissa pieniä toistoja kasvavilla painoilla ja lopulta sitä maksimipainoa yhdelle toistolle. 

Yksi tunti jäi erityisen hyvin mieleen, kun meillä oli vuorossa penkkipunnerrusta. En ole oikeasti koskaan kyseistä liikettä tehnyt ja siitä tulikin oikein jännittävää. Lisämausteena oli vielä, että se oli sotilaspenkkipunnerrusta, eli pidimme jalat ylhäällä. Teimme pienissä ryhmissä vuorotellen aina viiden toiston sarjoja ja lisäsimme painoja vähitellen tavoitteena oman verran painoa ja sillä maksimitoistot.  Jossain vaiheessa nostoja, taakse piti tulla varmistaja. Tämä se oli minusta jotenkin hieman hassua. En ole kuvitellut itseäni ikinä sellaiseen tilanteeseen, että vääntäisin rautaa niin tosissaan, että siihen tullaan varmistamaan.  Kuulostaa varmasti monen mielestä ihan normaalilta, mutta minulle se oli hyvinkin jännittävää. Aina kun tuli vuoroni kokeilla isompia painoja, huomasin olevani ihan innoissani ja jännittynyt. Lopussa sain omalla painolla punnerrettua yhden! Toisessa toistossa oli jo niin paljon varmistusta, että sitä ei voinut enää laskea.. Omassa ryhmässäni sattui olemaan toinenkin tyttö, joka ei ollut aiemmin niitä tehnyt. Kolmas tyttö taas oli oikein kovakin punttimimmi. Oli mukava kun siinä oli keskinäistä kannustusta toistoja tehdessä. Crossfitissä onkin niin mukavaa, kun tehdään ohjatusti ryhmässä, mutta kuitenkin omaan tahtiin. 

Tässä esimerkki Muscle&Power-treenistä, aiheena vetävät liikkeet:

Lämmittelynä kolme kierrosta:

10xkahvakuulaheilautukset

10xistumaannousut

200m soutua

Tekniikkaosuus:

Köysikiipeilyä jalkojen avulla ja ilman jalkojen apua, pelkillä käsivoimilla

5xkolmen sarjoissa Chest to bar, eli leuanveto, mutta sen verran korkealle, että rinta koskettaa tankoa. Tätähän ei jaksanut tehdä kuin boxin päältä hieman ponnistaen.

Treenikierros tarpeeksi raskailla käsipainoilla, kolme kierrosta. Parin kanssa niin, että toinen lepää  silloin kun toinen tekee kahta ensimmäistä liikettä:

20xhauiskäännöt

50m kävelyä painojen kanssa ja 20xkulmasoudut

20x 20kg levytangon ja 5kg levypainon kanssa tangon siirto sivuilta sivuille (Tangon toinen pää sellaisessa putkilossa, että pää pysyy paikallaan, mutta seistessä saa liikuteltua toisesta päästä)

Tässä esimerkki Bootcamp-treenistä:

Lämmittelynä muutama minuutti soutua tai juoksua ja sen jälkeen erilaisia dynaamisia ja lämmittäviä liikkeitä permannolla. Esim. rapukävelyä, karhukävelyä ja muita eläimiä.

Pareittain, 40min ajan, niin että kun toinen tekee toistoja, toinen lepää. Tai kun toinen juoksee, soutaa tai hiihtää, toinen lepää:

Hiihto 500m (kummallekin 250m)

15xkahvakuulaheilautukset

10xwallball eli 6kg pallon kanssa kyykkyyn ja pallon heitto korkealle seinään

800m juoksua (kummallekin 400m)

Uudestaan toistot

1000m soutua (kummallekin 500m)

Uudestaan toistot

Ja sitten niin monta kierrosta kuin ehtii.

Nautin kyllä tuosta jaksosta kovasti ja voi kunpa vain olisi aikaa ja rahaa käydä tuollakin. Pitää kuitenkin valita, että mihin rahansa laittaa, kun on niin paljon näitä harrastuksia.. Suosittelen kenelle  vain, sinne vain kokeilemaan! Perjantaina postailen vielä tähän kahden viikon jaksoon liittyen jutun ravitsemuksesta. Tein jutun yhdessä ystäväni Miian kanssa, joka esittelee itsensä paremmin sitten. Miian ravintovalmennus-sivuille pääset blogin oikeassa laidassa olevasta linkistä ja tästä: Strong Start.

Vinkkinä loppuviikkoon Jyväskylän sirkuskoulun ja Parkourakatemian uusien tilojen avajaiset 5.-8.5.2016. Jokaiselle päivälle ilmaisia tutustumistunteja ja esityksiä ohjaajilta. Menkää ihmeessä kokeilemaan, tunnit on kaikentasoisille! Katso ohjelma tarkemmin tästä: 

Sirkuskoulun uusien tilojen avajaiset

Ihanan aurinkoisia päiviä kaikille! Palataan parin päivän päästä!