ExtremeRun Vantaa

Vuoden ensimmäinen ExtremeRun on juostu tällä kertaa Vantaan Hakunilassa! Innostuin ExtremeRuneista kolmisen vuotta sitten. Tahkolla järjestettiin ensimmäistä kertaa winterrun, johon päätimme ystävieni kanssa lähteä. Se jännityksen määrä oli huikea, kun panikoin, miten tulen selviään radasta ja pysynkö ees reitillä. Innostuin kyseisestä tapahtumasta aivan täysiä ja siitä sitten alkoikin minun eloni ympäri Suomea Extremeruneja kierrellen. Ekana vuonna juoksin Tahkolla, Vantaalla ja Oulussa. Seuraavana vuonna juoksin taas Tahkolla, Vantaalla, Oulussa ja uutena tuli myös Peurunka. Viime vuonna juoksin Peurungan winterrunin, joka oli myös uusi. Tahkolla olin, mutta en juossut, koska olin flunssassa. Sitten oli vielä Vantaa, Oulu ja taas syksyllä Peurunka. Tämän vuoden Peurungan ja Tahkon tapahtuma jäivät välistä Potkukelkkailun MM-kisojen ja koiranpennun vuoksi. Vantaan tapahtuma oli mulle jo 12. Extremerun, jonka juoksin. Parin ensimmäisen tapahtuman jälkeen päädyin Extremerunin talkooporukkaan mukaan, joten tapahtumaviikonloput menivät rataa valmistellessa ja sitten se itse juoksu oli sellainen mukava piristys ja tauko niihin hommiin. Juoksun jälkeen sitten taas jatkettiin rataa purkamalla. Nyt voin sanoa, että alkaa radat tuntua jo aika tutuilta ja kolutuilta, mutta aina siellä on ollut yhtä hauskaa ja saanut haastaa itsensä!

Kuva ExtremeRun

Vantaalle lähdin tällä kertaa ilman juoksuseuraa, vaikka ystäviä olikin paikan päällä useampia. Ajattelin, että yksin minä siellä kuitenkin aina juoksen, mutta se lähdön hetki on vain aina mukava tehdä yhdessä kavereiden kanssa. Usein olen pukeutunut tapahtuman luonteeseen sopivalla tyylillä, eli olen ollut joku leopardi tai pantteri tms. Vantaalla olin ExtremeRunin trikoissa ja topissa. Sää onnistui olemaan oikein aurinkoinen ja lämmin. Juostessa tuntuikin alussa, että aurinko paahtaa sut ihan kuiviin. Tajusin myös, että tankkaus oli tainnut jäädä vähän alkutekijöihinsä.

Ne, jotka eivät vielä ExtremeRunia tapahtumana tunne, niin lyhyesti sanottuna on tarkoitus juosta tapahtumasta riipppuen 5-8km pituinen rata, jossa on haastavaa maastoa, erilaisia esteitä, joita kiivetään, alitetaan,  ylitetään, uidaan, hypitään tai kontataan. Radan saa suorittaa kisamielessä tai hupimielessä. Jos haluaa oikean kisatuloksen, pitää rata kiertää tapahtumasta riippuen 2-3 kertaa. Monet hupimieliset juoksee tai kävelee usein yhden kierroksen, joten ainakaan sitä ei tarvitse murehtia, että jaksaako sitä juosta. Extremerunin slogani onkin, että Kaikki liikkuu! Esteen voi tarvittaessa kiertää ja jättää välistä, jos se hirvittää. Oikeasti kisaavien pitää kuitenkin kaikki esteet suorittaa. Mun mielestä esteet on kuitenkin tässä hommassa se koko lajin juju ja kaikista hauskimmat osuudet.

Minä olen ilmoittautunut muistaakseni aina hupisarjaan, vaikka aika tosissaan olen juossutkin. Mun ajatus on, että kerran kun on kisaan lähdetty, niin kaikki esteet suoritetaan antaumuksella ja kaikki kierrokset juostaan, eli koko rahan edestä mennään kovalla sykkeellä! Niin, kovaa kun ite jaksaa. Ja niin menin Vantaallakin! Rata oli 8km ja kiersin sen kahdesti. Siellähän pitää ylittää sellainen joen pahanen uimalla ja vesi on hyisevää. Joen ylitys oli kahdesti aikalailla alkutaipaleella, ehkä kolmen kilsan kohdalla. Se kuuman ilman ja kylmän veden kontrasti sai mut tällä kertaa haukkomaan henkeä ihan tosissaan. Viiteen kilsaan saakka tuntui, että hukun kuivallekin maalle, kun syke ei meinannut tasaantua kropan järkytyksestä. Sen jälkeen juoksu alkoi kuitenkin kulkemaan ja toisella kierroksella vesi ei tuntunut enää missään. Yleensä radalla en halua edes pysähtyä juomaan, kun juoksu katkeaa, mutta nyt oli niin kuuma ja kuiva olo, että sekin piti tehdä pariin otteeseen. Pari energiageeliä vedin reitin varrella myös, perinteiseen tapaani. En tiiä edes, että auttaako ne ihan oikeasti, mutta ainakin tuntuu siltä, että tulee lisää potkua siihen hommaan!

Kaikki aina kysyy, että mitä esteitä siellä sitten on. No, Vantaalla maasto on hyvin mäkistä, että yksi haaste on pelkästään kovat ylämäet. Sitten on se joki. Vesi on kylmää ja mustaa, jalat ylttää just ja just mutaiseen pohjaan, mutta helpompi on uida, ettei kengät jää pohjan saaliiksi. Rannalta rannalle menee myös köysi, josta voi saada vähän vetämällä apua. Toki jos on kova ruuhka, köyden saaminen jää haaveeksi vain. Yksi suuri este on Goljatin portaat, jotka on rakennustelineistä kootut suuret rappuset, joka noustaan harppomalla ylös ja tullaan loikkimalla alas. Tai kukin tyylillään. J Perinteisiin esteisiin kuuluu myös autonromut, joiden yli loikitaan. On verkkoesteitä, joita kiivetään ylös ja alas. Vantaan spesiaali on Pekka Niskan rakennelma, missä on iso verkkoeste sellaisen palkin päällä ja kun siitä kiipeää ylös siihen palkille, se huojuu ihan mahdottomasti. Ihanan jännää! Autonrenkaista on koottu iso epämääräinen kasa, jonka läpi juosta pompitaan myös. Sitten on sellaiset putket, joista ryömitään läpi, on mutaa jossa pitää ryömiä, heinäpaalimuureja ylittää (Tänä vuonna ei muuten niitä Vantaalla ollutkaan.) ja ennen maalia on kunnon vaahtobileet, kun juostaan ison vaahtokasan läpi. Nämä nyt sellaisia isoimpia ja olennaisimpia. Tänä vuonna Vantaalla oli myös aitaus, joka oli täynnä suuria jumppapalloja, joiden läpi piti sukeltaa. Rakennustelineistä oli tällä kertaa tehty myös viisi metriä korkea pystysuora teline, jota käveltiin ylös kuin tikkaita ja tultiin alas toiselta puolelta. Ylhäällä oli kapea tasanne, jossa seistessä tuntui, että koko rakennelma heiluu ja huojuu.  

Kuva ExtremeRun

Esteet tekevät juoksun varrelle tunteen, että aika menee nopeasti ja juoksuun tulee mukavia taukoja. Pelkkä pitkän matkan juokseminen saattaa helposti tuntua vähän tylsältä ja raskaalta. Extremeruneissa saa välillä sopivan lepotauonkin, kun odotat hetken vuoroasi esteelle. Löysät saa sitten pois viimeistään juostessa, jos tuntuu että on tullut liiaksi lepäiltyä. Minä pyrin lähtemään etujoukoissa, niin vältän pahimmat esteruuhkat radalla.

Kuva ExtremeRun

Muissa tapahtumissa on omat erityispiirteensä niiden maastojen mukaan. Tahkon ja Peurungan talvitapahtumissa on lumi suurena tekijänä ja se onkin aika raskas elementti. On umpihangessa tarpomista ja mäen laskua. Avannossakin on mahdollisuus Peurungassa piipahtaa. Oulussa ollaan Nallikarin upeissa maisemissa meren rannalla, joten osa esteistä menee meressä. Meressä on kahlaamista ja telineiden alittamista. Luonnollisesti maasto on hyvin tasainen siellä… Peurungassa syksyllä on taas mun mielestä ihan paras rata! Siellä on metsää, mäkiä, hiekkamonttuja, kivikkoa, järveä ja se vaan tuntuu kaikista hienoimmalta. En tiedä onko osa taikaa siinä, että se on vuoden viimeinen juoksu Extremeruneista ja tapahtumat päättyy siihen taas muutamaksi kuukaudeksi.

Jaa, mitenkä se juoksu sitten meni?! No hyvin mun mielestä. Taas oli tietty sellainen olo, että miksi en ole treenannut enempää, voisin päästä joskus vaikka naisten joukosta kympinkin sakkiin. Ne juoksemiset kun jäi aikalailla niihin muutamaan kertaan joista intoilin tuossa muutama postaus sitten. Sen jälkeen alkoi kuitenkin rullaluistelu viedä niin mukanaan, että en malttanut juosta.. Viime vuonna olin Vantaalla kaikista kaksi kierrosta juosseista naisista 14. Juoksijoita oli jotain 4000, en tiedä miesten ja naisten osuutta tai kuinka moni juoksi yhden kierroksen. Tänä vuonna olin taas naisten 14.! Siihen kympin sakkiin olisi pitänyt vielä 10min kiristää, että ei ehkä ihan pian toteudu, mutta tavoite sekin. Omassa sarjassani (hupi) olin 2.!  Aikaa kului 1.43 ja jotain sekunteja. Kaikin puolin jäi taas niin hyvä fiilis ja kaikkensa antanut olo. Tietysti illalla oli vielä hotelli Vantaalla juoksijakansan kesken pippalot, jossa sai palautella päivän raskasta suoritusta.

Seuraavana päivänähän oli myös lapsille järjestetty ensimmäinen oma extremerun. Tapahtuma oli ollut oikein suksee! Tänä vuonna on tulossa vielä Oulun tapahtuma elokuussa, mikä on vähän harkinnassa tuleeko sinne lähdettyä. Peurunka, syyskuussa, varmaan jää välistä kun samalle viikonlopulle osuu pari muutakin tapahtumaa, joihin haluaisin osallistua. Kaikkia ikään, näköön ja kokoon katsomatta, kannustan lähtemään kokeilemaan ExtremeRuneja! Nettisivuille pääsee tästä. 

Kuva ExtremeRun

Extremeä loppuviikkoa kaikille!

Anni